Slava, Leviathan ja vaalitulos

Kansallisteatterin Slava! Kunnia, Pirkko Saision käsikirjoittama, Jussi Tuurnan säveltämä ja Laura Jäntin ohjaama Oligarkkiooppera on ensimmäisen puoliskon ajan värikylläinen ja energinen potpuri ja satiirinen musikaali Venäjän nykyhetkestä ja historiasta, Iivana Julmasta ja Katariina Suuresta Volodjaan (Putin), joka häärää varsinaisena päähenkilönä botoxin jälkeiset siteet naamallaan. Muita vallasta juopuneita hahmoja ovat Pohjois-Korean diktaattori Kim Jong-Un ja Ukrainan palmikkopäinen Julia T. Kavalkadia seuraavat konduktöörikaksoset Obeda ja Pobeda, jotka vuoroin nostetaan vuoroin lasketaan vallanpitäjälle taputtavien joukkoon. Suvaitsevaisuuden sanomaa laskeutuu laulamaan tuttu ilmestys, Conchita Wurst.

Musikaali on ilkeän hauska, Putin on hyvässä kunnossa avonaisessa paidassaan samoin kuin punaisissa saappaissaan ja ukrainalaismekossaan tanssiva Julia T. Pelolla hallitsevaa Volodjaa hännystelevät monenlaiset tyypit, Gérard Depardieukin Ranskasta. Toisella puoliskolla tulee liikaa toistoa, alleviivausta ja isoja yhteiskohtauksia. Tiivistys olisi parantanut lopputulosta, Kaksi tuntia riittäisi, kolmas on liikaa siitä huolimatta, että näyttelijöiden ja laulajien taito on ihailtavaa ja tanssiesitykset akrobaattisia. Takanani istui kaksi venäjänkielistä naista, jotka ennen väliaikaa aloittivat pulinan. Heitä ei väliajan jälkeen näkynyt, Putinin kohtelu oli ilmeisesti liikaa.

Slava on kotimainen esitys naapurista, 'Näin naapurissa'-esitys 2000-luvulla... Kuinka ollakaan, näinä päivinä tuli elokuvateattereihin venäläinen elokuva Leviathan. Elokuvan on ohjannut Andrei Zvjagintsev. Teema esitti joitakin vuosia sitten hienon elokuvan Isän paluu samalta ohjaajalta, jonka vuoksi kipitin kiireesti katsomaan tätä uutuutta.

Elokuva sijoittuu Jäämeren rannalle Murmanskin karun jylhiin maisemiin. Kolja on automekaanikko, joka on rakentanut omin käsin mökkinsä, jossa elelee nuoren vaimonsa ja teini-ikäisen poikansa kanssa. Mökki on väärässä paikassa. Paikallishallinnolla, pormestarilla on paikalle omat suunnitelmansa eikä pitäisi olla ongelma raivata köyhä mies tönöineen pois tieltä. Koljan lapsuudenystävä on kuitenkin menestynyt juristi Moskovassa ja saapuu ystävänsä avuksi. Pormestari on vaarallinen vastustaja, vaikka onkin enimmäkseen vodkan turvottamana joko nousu- tai laskuhumalassa. Koljan ystävä viettää syntymäpäiviään karujen kallioiden ympäröimällä rannalla. Miehet juovat juomalasillisia vodkaa, kuten naisetkin jotka grillaavat lihaa. Sitten ammutaan pulloja ja kun ne on ammuttu, ammutaan entisten päämiesten naamakuvia, Leninistä Brezhneviin. Viimeisin ei ole vielä valikoimassa, ei ole vielä riittävästi 'historiallista perspektiiviä'. Kamppailu mielivaltaa vastaan käy raaemmaksi. Mies on nurkkaan ahdistettu, vaimonkin katse käy komeassa Moskovan juristissa. Vodka ei lopu kyläkaupasta.

Tapa, jolla ortodoksinen kirkko nostetaan kaupungin kerman, mafiatyylisen pormestarin rinnalle, näyttämällä pappi kannustamassa pormestaria voimalliseen vallankäyttöön, saarnaamassa tyhjyyttä kumisevia lauseita totuudesta ja hyvyydestä pormestarille ja tämän liikekumppaneille, turkiksiin puetulle vaimolle tuo mieleen espanjalaisen Luis Bunuelin katolista kirkkoa ruoskivat elokuvat.

Tummansinisessä jäämeressä pyörähtää valaan selkä ja rannalla lepää entisten veneenhylkyjen vieressä meren valkoiseksi huuhtoma valaan ranka. Näkymä on kaunis ja armoton, ihmisen osa lohduton.



Sain yliannostuksen nyky-Venäjää. Tämän jälkeen tämänaamuinen vaalitulos Suomessa ei tunnu missään! Tervemenoa hallitukseen persut. Lopultakin saadaan ne pulinat pois ja porukka hallitusvastuuseen.