Franzén, Jonathan: Epämukavuusalue. Henkilökohtainen historia.

Luettu 04/2013

Jonathan Franzén kuuluu amerikkalaisen nykykirjallisuuden kärkinimiin. Tässäkin omaelämäkerrallisessa esseekokoelmassa teksti soljuu hengityksen pakottomuudella. Hän kertoo omasta perheestään, lapsuudesta, vanhemmistaan ja veljestään kouluiän kautta aikuisuuteen ja naissuhteisiinsa epäsovinnaisesti, rehellisen oloisesti ja hauskalla huumorilla ja itseironialla. 

Ilmeisesti kirjailija on kirjoittanut jo lapsena, niin tuoreita yksityiskohtia tulee lapsuudesta saakka mukaan. Muodostuu kuva amerikkalaisesta 60-lukulaisesta: eli demokraatti puoluekannaltaan, luonto-ihminen, joka aikuisena heittäytyy fanaattiseksi lintubongariksi. Lopussa hän yltyy ylistämään lintujen dinosauruksilta saamaa perintöä, jonka me ihmiset ahneuksissamme olemme kadottamassa ja samalla viemässä näiltä ihanilta otuksilta elinmahdollisuudet. 
 

Kirjan esittelystä:

Poika pelkää hämähäkkejä, koulua, tansseja, virtsakouruja, musiikinopettajia, suosittuja tyttöjä - ja vanhempiaan. Välttyäkseen nörtin maineelta ja sen myötä sosiaaliselta kuolemalta hänen pitää opetella luonteva kiroilu ja salata mieltymyksensä uuteen kuuden trigonometrisen funktion Texas Instruments -laskimeensa. Hänen on kehitettävä säälittäviä mutta kekseliäitä keinoja selviytyäkseen puberteetin arvaamattomista sosiaalisista miinakentistä.Jonathan Franzenin syvästi henkilökohtainen esseekokoelma Epämukavuusalue kertoo murrosiän haavoista, tuskallisesta kiemurtelusta ja epävarmuudesta, ja vihdoin kasvusta aikuiseksi. Teoksessa 60- ja 70-luvun Keskilännen esikaupunkimaailma arvoineen on tarkan, omakohtaisen analyysin kohteena, samoin nykyamerikkalainen yhteiskunta ja sen poliittinen ilmapiiri, joita Franzenin esseet kuvaavat sävykkäästi ja älykkäästi.