Jangfeldt, Bengt: Panoksena elämä – Majakovski ja hänen piirinsä
Luettu 7/2009

Kesäloman painavampi lukukokemus. Ruotsin vuoden 2007 palkittu tietokirja kertoo runoilija Vladimir Majakovskin lyhyestä ja tulenpalavasta elämästä Venäjän vallankumouksen alkuaikoina. Sinä aikana hän eli elämänsä rakkauden Lili Brikin kanssa kolmen hengen boheemissa suhteessa, alistui tämän uusiin miessuhteisiin ja löysi itsekin uusia naissuhteita. Suhteet, myös erilaiset kirjalliset piirit ja niissä vaikuttavat persoonat tekevät kirjasta elävän. Niiden kautta vuosisadan myllertävät historialliset muutokset valaistaan: Venäjän vallankumous, sen herättämä innostus nuorissa futuristeissa/anarkisteissa, ja sen jähmettyminen kuristavaksi totalitarismiksi. Majakovski rimpuili bolshevikkien sääntöjen ristitulessa, yritti miellyttää ja kelvata kiristyvän kontrollin alla vallanpitäjille mutta se osoittautui vaikeaksi. Vasta hänen itsemurhansa jälkeen Stalin kohotti hänet valtakunnan ykkösrunoilijaksi. Se oli hänen toinen kuolemansa, totesi lähipiiriin kuulunut kirjailija Boris Pasternak. Hän oli niitä harvoja kirjailijoita, joka ei myötäillyt kommunistihallintoa mutta onnistui silti säilyttämään henkensä kommunistien suorittamassa älymystön ajojahdissa ja teloituksissa. 
 

Tähän on pakko lainata Erkki Tuomiojan arviota, koska hän on tämänkin kirjan ja ajan historian niin selkeästi tiivistänyt:

Georgiassa venäläis-ukrainalaisille vanhemmille v. 1893 syntynyt Majakovski oli radikaali ja mukana bolshevikkien vallankumouksellisessa toiminnassa jo ennen lokakuun vallankumousta ja hän ehti istua jonkin aikaa Moskovassa vankilassakin vuonna 1909, missä kirjoitti ensimmäiset runonsa. Vapauduttaan Majakovski hakeutui taidekouluun, josta hänet kuitenkin parin vuoden jälkeen erotettiin poliittisen aktivisminsa vuoksi. Majakovski oli kuitenkin aina enemmän taitelija kuin poliitikko, lähempänä anarkisteja kuin bolshevikkeja,  jotka eivät koskaan oikein hyväksyneet Majakovskin edustamaa futurismia. Majakovski kirjoitti paitsi futuristisia runoja, myös näytelmiä ja elokuvakäsikirjoituksia sekä piirsi futuristisia julisteita, mutta vain hänen runonsa ovat saaneet pysyvää tunnustusta.

Majakovskin läpimurtoteos oli vuonna 1915 julkaistu Pilvi housuissa, josta löytyy myös otsikossa lainattu 60-luvulla Suomessakin ahkerasti siteerattu säe Ananasta ahmi, hotkaise pyy, loppusi porvari lähestyy). Lokakuun vallankumouksen jälkeen Majakovskista tuli eräänlainen vallankumouksen hovirunoilija, mutta hänen suhteensa bolshevikkeihin oli kuitenkin aina dialektinen ja ongelmallinen. Välittömästi vallankumousta seuranneina vuosina pääsivät erilaiset vanhan perinnäisen kulttuurin kyseenlaistaneet vallankumoukselliset taidevirtaukset joksikin aikaa suhteellisen vapaasti kukoistamaan. Se ei kuitenkaan tapahtunut puoluejohdon tuella, vaan itse Lenin v. 1920 antoi kulttuuriministeri Lunatsharskille sapiskaa futurismin sallimisesta ja siitä, että Majakovskin teoksesta 150 000 000 oli otettu aivan liian suuri 5000 kappaleen painos. Majakovski otti tästä ainakin sen verran opiksi että kirjoitti Leninin kuoltua tästä ylistysrunon, mutta se ei häntä ja yhä taiteellisesti vanhoillisemmaksi käyvää puolue-eliittiä lähentänyt.

Majakovski nautti kuitenkin suurta suosiota ja kansainvälistä mainetta, ja hänelle sallittiin sellaisia vapauksia ja etuoikeuksia joista muut kirjailijat tavallisista neuvostokansalaisista puhumattakaan eivät voineet uneksiakaan. Ennen kaikkea Majakovski sai matkustaa varsin vapaasti lännessä, vieraillen pitkiä aikoja ennen muuta Ranskassa ja Saksassa, ja tehden myös 1925 matkan Yhdysvaltoihin. Ranskasta hänen sallittiin myös tuoda käyttöönsä Renault-henkilöauto, jollaista yksityisautoa ei voinut olla monenkaan  puoluejohdon ulkopuolisen venäläisen käytössä.

Neuvosto-Venäjän kulttuuripoliittinen ja poliittinen ilmapiiri alkoi Kronstadin kapinan kukistamisen v. 1921 kiihtyvästi kiristyä. Kaikki ei-bolshevistinen poliittinen toiminta oli jo sitä ennen kielletty, nyt kontrolli kiristyi myös taiteissa ja kommunistisen puolueen jäsenistön keskuudessa. Vuonna 1921 Nikolai Gumilovista tuli ensimmäinen vastavallankumouksellisuuden vuoksi teloitettu kirjailija, sairastunut runoilija Alexander Blok kuoli kun häneltä evättiin hoito, joka olisi voinut hänet pelastaa. Seuraavana vuonna karkotettiin lähes kaksi sataa filosofia, kirjailijaa ja intellektuellia. Majakovski oli perustamassa futuristista LEF-ryhmää ja sen lehteä, mutta vuoteen 1928 mennessä ne joutuivat lopettamaan. Boris Pasternak ja monet muut olivat tehneet johtopäätöksensä jo aiemmin eivätkä seuranneet Majakovskia kun tämä hakeutui proletaarikirjailijoitten liittoon, jossa hän ei kuitenkaan viihtynyt ja jossa hän edelleen syrjittiin.30-luvun alkaessa ei Majakovskinkaan enää sallittu matkustaa omillaan länteen.

Ruotsalainen Bengt Jangfeldt on yksi parhaita Majakovskin tuntijoita ja tulkitsijoita maailmassa ja hänen kirjansa Med livet som insats on ensimmäinen ei-neuvostoliittolainen elämäkerta Majakovskista, tai oikeammin Majakovskin piiristä. Majakovskia ei voi käsitellä ilman tätä erikoislaatuista symbioottista yhteisöä, jossa hän eli. Kyse oli ennen kaikkea Majakovskin suhteesta Lili Brikiin, joka oli hänen elämänsä nainen vaikka olikin avioliitossa Osip Brikin kanssa. Kolmikko eli eräänlaisessa menage à trois suhteessa, jossa kaikilla oli vaihtelevassa määrin myös muita suhteita, joita he eivät yrittäneetkään salata toisiltaan. Muita Majakovskin rakastajattaria olivat Elly Jones jonka Majakovski tapasi New Yorkissa ja jonka kanssa hän sai myös Ellyksi nimetyn tyttären , Tatjana Jakovleva ja Nora Polonskaja. Piiriin kuuluivat myös Lilin pikkusisar Elsa, joka avioitui ensin ranskalaisen insinöörin André Triolet'n ja tämän liiton purkauduttua ranskalaisen kommunistikirjailija Louis Aragonin kanssa.