Kljutsarjova, Natalja: Kolmannessa luokassa 
Luettu 6/2011

Uusia venäläisiä kirjailijoita, jossa kuitenkin jotain sellaista mitä tekisi mieli kuvailla 'dostojevskimaiseksi' vai onko se sittenkin yksinkertaisesti venäläistä, jotain yhteistä tunnelmaa venäläisiltä kirjailijoilta. Arviointi jäi liian kauan tekemättä, joten musta aukko imaisi sen päästäni aika tehokkaasti. 

Näin kiteyttää Matti Mäkelä Hesarissa:

Millainen on Kljutšarjovan romaanin Venäjä?

Venäjä näyttäytyy alakulttuurien ryhminä. Kirjan hauskimpia kohtauksia on kuvaus radikaaliryhmän runotilaisuudesta, joka päättyy pommirunoon. Välillä käydään Raymond Carver -tyyppistä dialogia idän prinssien täyttämässä poikahuoratalossa, johon Jasja on livahtanut.

Loppupuolen suureksi joukkoliikkeeksi muodostuu eläkeläisten, etenkin mummojen liike. Yhdeltä osaltaan kirja on kunnianosoitus nyky-Venäjän sukkia kutoville, porraskäytäviä peseville mummoille.

Inhimillisen kummallisuuksien kirjon ympärillä avautuu rappioitunut, sekavassa kaaoksessa oleva yhteiskunta, jossa jokainen yrittää selvitä jollakin tavalla. Ja tietenkin, yhteiskunta on koko ajan huumeissa ja juovuksissa: "Siinä se seisoo, meikäläisen isänmaa, kännissä kuin apina", Junkkeri kiteyttää.

Yhtä hiljaisen harsomaisesti kuin on kudottu kirjan rakenne, nousevat mökeltämisen alta romaanin elämänuskoiset sävyt. Kirja on täynnä hellyttäviä kuvia ihmisten uskosta ja unelmista. 
 

Nyt muistan paremmin, ja kyllä teksti on mehevää ja luistavaa. Hyvin kirjoittaa vuonna 1981 syntynyt kirjailija.