Le
Clézio, J.M.G: Alkusoitto (Ritournelle de la Faim)
Luettu 12/2010
Luettu 12/2010
Vuoden
2008 Nobel-palkinnon voittanut kirjailija kertoo pariisilaisen Ethel
Brunin (kirjailijan äidin) kasvutarinan kautta Ranskasta toisen
maailmansodan kynnyksellä ja aikana. Perhe on kotoisin
Mauritiukselta ja isä Alexandren elämänasennekin haaveineen on
kuin afrikkalaista verrattuna rationaaliseen ja laskelmoivaan
eurooppalaisuuteen. Tyttönä perheen sunnuntaisalongit tuntuvat
turvallisilta rituaaleilta, kunnes myöhemmin hän alkaa
erottaa sisällön. Nuori nainen näkee
porvarisperheensä tunkkaisten sunnuntaisalonkien keskustelut
sellaisina kuin ne ovat: haihattelevia taloudellisia hankkeita,
fasismia, ystäviä jotka katoavat rahojen myötä. Kolmekymmenluvun
talouskriisi muistuttaa hätkähdyttävästi nykyistä
finanssikriisiä; köyhät köyhtyvät, mutta keinottelijat myyvät
tyhjiä papereitaan, jotka paljastuvat vasta kun on liian myöhäistä.
Rotat uivat rantaan ja jäävät henkiin, entistä lihavimpina.
Kirjan lopussa Ethelin poika eli kirjailija itse palaa Eurooppaan,
holokaust-museoon. Siitä halutaan vielä erikseen muistuttaa, mutta
se tuntuu erilliseltä ja turhalta palalta tässä romaanissa.
Jotkut ovat pitäneet Le Clezion nobeliutta yllättävänä, olen lukenut yhden herran kirjan, ja minusta hän on hyvä kirjailija, eli ansainnut palkintonsa.
VastaaPoistaAhaa, tämä oli tullut tälle päivämäärälle, en huomannut. Luin tämän aikoja sitten. Korjasin vain herran nimen. Olin kirjoittanut tunnisteeksi vain Clezio. Vähän niinkuin entinen kummisetäni, joka kutsui Ranskan presidentti de Gaullea Gaulleksi ;)
VastaaPoistaKyllä LeClezio oli minustakin hyvä. Pidin enemmän kuin tämän vuotisesta.