Rimminen, Mikko: Nenäpäivä
Luettu 01/2011

 

Vuoden 2010 Finlandia-palkinto. Rimmisellä on tuo omintakeinen 'tajunnanvirta'-tyyli, jossa ihmisen pienetkin arkitoimet kuvataan samanaikaisten mielenliikkeiden mukana niin seikkaperäisesti, että k.o. ihminen eli Irma tulee hyvin lähelle ja tutuksi. Irma on täti-ihminen joka sotkeutuu tragikoomisesti muiden ihmisten elämään kun haluaa vanhenevaan elämäänsä lisää ihmisiä. Niinpä hän keksii tehdä lähiöissä, Keravalla m.m., haastattelututkimusta. Ja sen seurauksena sitten ystävystyy kaiken näköisten tavallisten ihmisten ja perheiden kanssa. Paljastuu lopulta, mutta kirjailijalla on optimistinen ja lempeä katse. Kaikki ymmärtävät ja lähiöissäkin on kauneutta ja ystävyyttä. Niin varmaan onkin, mutta se on liiallista. Siinä on jo jotain sosialistista realismia, että köyhät ja juopot kuvataan niin hienoina. Ja se kieli alkaa kohdittain maistua maneerilta ja hohhohh.

-Rimmisen kieli on ainutlaatuisen pursuavaa. Hän poksauttelee päähenkilönsä mieleen uusiosanoja ja ajatuksia sademetsää siivoavista pikkulinnuista eli töpöliputtajista moottoritien nopeuksilla. Joenniemen mukaan Nenäpäivän huumori haastaa perusnegatiivisuuden ja kääntää mustan valoisaksi.

Näin sanoo Finlandia-palkinnosta päättänyt kulttuuritoimittaja Minna Joenniemi.