Ruge, Eugen: Vähenevän valon aikaan
Luettu 01/2013

 

Vuoden 2012 Deutscher Buchpreisin voittaja on 58-vuotias esikoiskirjailija. Tämä lähisukunsa historiikki hänen oli varmaankin pakko kirjoittaa ulos, niin paljon siinä on historian dramaattisia käänteitä DDR:n ja Neuvostoliiton ajoilta, jotka sitten ovat leimanneet oman perheen kohtaloita.

Taas kerran on historia niin mielenkiintoista kun se on tavallisten ihmisten, eikä kuninkaiden ja keisareiden historiaa. Mikä tarkkuus yksityiskohdissa, mikä hieno tyyli ja vielä se mustakin huumori joilla höystetään henkilöitä; vanhin sukupolvi myös dementoituvana tässä ajanjaksossa, venäläisen Irinan kokkaukset ja konjakin naukkailut ja nuorimman sukupolven protestit edellisille. Tässäkin kirjassa loikitaan luvusta toiseen myös ajassa eteen- tai taaksepäin, vuoden 1952 Meksikosta vuosien 1959, 1961, 1966, 1973, 1976 Itä-Berliinistä 90-luvun yhtenäisen Berliinin kautta taas Meksikoon vuonna 2001. 
 

Kustannustoimittajan (Atena) esittelystä: Muurit voivat murtua hetkessä, mutta maailma muuttuu hitaasti. Vähenevän valon aikaan on kertomus kolmesta sukupolvesta. Isovanhemmat, vannoutuneet kommunistit, palaavat 1950-luvun alussa Meksikosta Itä-Saksaan osallistuakseen uuden uljaan valtion rakentamiseen. Heidän poikansa Kurt puolestaan on Stalinin karkoittamana Siperiassa, kunnes saa luvan palata DDR:ään, missä hänestä tulee maan arvostetuimpia historioitsijoita. Mutta jonkun pitää myös kapinoida, ja siitä pitää huolen pojanpoika Alexander. Kirja perustuu Rugen oman suvun tarinaan.Tuloksena on illan viimeisessä valossa kimmeltävä panoraama 1900-luvusta ja lukuromaani yhdestä perheestä historian virrassa.