Luettu 7/2013
Matkakirjahyllystä
lomalukemiseksi bongattu uusintapainos jo vuonna 1935 julkaistusta
pakinakokoelmasta. Kirjoittaja on nimimerkki, oikealta nimeltään
Seere Sallinen, aikanaan aktiivinen ja moderni nainen, jonka
pakinoita ilmestyi niin sanoma- kuin aikakauslehdissä. Hän
kirjoitti myös 1950- ja 1960-luvulla suosittua Suomisen perhe
TV-sarjaa, josta tuli Lasse Pöystin kautta suosittu myös elokuvana.
Kirjassa hän kertoo kokemuksistaan laivamatkaltaan Ranskan Marseillesta Egyptin ja Suezin kanavan ja Adenin kautta Ceyloniin - nykyisin Sri Lanka - Intiaan, Hong Kongiin, Kiinan Shanghaihin ja lopulta Japaniin, Tokyoon, Koobeen, Kiotoon. Tekstissä on joitakin ajalle ominaisia, eli siis nykyisin rasistisia kommentteja, esim. 'oli vastenmielistä ensin nähdä suklaanruskean käden tarjoilevan keittoa, mutta myöhemmin siihen tottui.' Silti lukijakin voi nähdä matkailun avartavan vaikutuksen, kun hän pääsee ennakkoluuloistaan ja arvostelee eurooppalaisia matkailijoita ylimielisyydestä.
Itseironiaakin löytyy ja paljon huumoria kulttuurien törmäyksistä. Tässä hauska pätkä aasikyydistä Kiinan Soochowssa (mikä sen nykyinen kirjoitusasu lieneekään):
'Aasiparka ilmeisesti tuntee, että sillä nyt on kannettavanaan tavallista epävarmempi ja tyhmempi olento, sillä se liikkuu varovasti pahimmissakin kiviportaissa ja juoksee yksivakaisesti ja tasaisesti eteenpäin. Minussa herää liikuttava hellyys tätä pientä olentoa kohtaan, joka näin hienotunteisesti minua kohtelee, enkä enää koskaan sano tyhmää ihmistä aasiksi, sillä aasihan on jalo ja viisas eläin.'
Kirjassa hän kertoo kokemuksistaan laivamatkaltaan Ranskan Marseillesta Egyptin ja Suezin kanavan ja Adenin kautta Ceyloniin - nykyisin Sri Lanka - Intiaan, Hong Kongiin, Kiinan Shanghaihin ja lopulta Japaniin, Tokyoon, Koobeen, Kiotoon. Tekstissä on joitakin ajalle ominaisia, eli siis nykyisin rasistisia kommentteja, esim. 'oli vastenmielistä ensin nähdä suklaanruskean käden tarjoilevan keittoa, mutta myöhemmin siihen tottui.' Silti lukijakin voi nähdä matkailun avartavan vaikutuksen, kun hän pääsee ennakkoluuloistaan ja arvostelee eurooppalaisia matkailijoita ylimielisyydestä.
Itseironiaakin löytyy ja paljon huumoria kulttuurien törmäyksistä. Tässä hauska pätkä aasikyydistä Kiinan Soochowssa (mikä sen nykyinen kirjoitusasu lieneekään):
'Aasiparka ilmeisesti tuntee, että sillä nyt on kannettavanaan tavallista epävarmempi ja tyhmempi olento, sillä se liikkuu varovasti pahimmissakin kiviportaissa ja juoksee yksivakaisesti ja tasaisesti eteenpäin. Minussa herää liikuttava hellyys tätä pientä olentoa kohtaan, joka näin hienotunteisesti minua kohtelee, enkä enää koskaan sano tyhmää ihmistä aasiksi, sillä aasihan on jalo ja viisas eläin.'
Kiinalaisista
syntyy rento ja elämäniloinen kuva, verrattuna japanilaisten
äärimmäisestä itsehillinnästä saataviin nautintoihin, jotka
ilmenevät esim. teeseremonioissa. Vaikka olihan kiinalaisillakin
aikaisemmin naisten jalkojen typistämisen tapansa, josta löytyy
myös valokuva. (Kirjassa on paljon kirjoittajan ottamia valokuvia,
mustavalkoisia.) Naisia on osattu kiusata kaikissa kulttuureissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti