Josh Basell: Villipeto

Siltala, 2013
Wild Thing, suomentanut Markku Päkkilä
424 s



Aikamoinen ilotulitus tämä jännäri, kauhukertomus, seikkailutarina, joka heti ensimmäisiltä sivuilta alkoi ainakin minun päässäni elää myös elokuvallista elämäänsä, Quentin Tarantinon ohjaamana ehkä - tai mitä niitä nyt onkaan noita mykistyttäviä ohjaajia, joista ei tiedä mihin niitä elokuvia milloinkin pitäisi luokitella tai paremminkin miten suhtautua. Tästä riittäisi materaalia.

Tämä on myös jatko-osa kirjalle Niittaa noutaja, mutta voidaan lukea myös itsenäisenä teoksena, kuten tässä tapauksessa. Mutta yhdessä lukemattomista alaviitteistä, kirjailija huomauttaa että jos kiinnostuit elämästäni, aloita tuosta.

Entinen mafian palkkaama tappaja , nykyisin  mafian etsimä ja sitä todistajansuojeluohjelmassa pakoileva risteilylaivan hammaslääkäri Lionel Azimuth saa erikoisen toimeksiannon omalaatuiselta miljonääriltä. Kumppaninaan hemaiseva, suorapuheinen ja suoran toiminnan nainen, paleontologi Violet Hurst hän suunnistaa retkikunnan jäsenenä Minnesotaan, korpikylään, josta sivistys on kaikonnut. Kylässä aktiivisin on nuorten miesten kautta huumebisnestä pyörittävä kapakan emäntä, ja kylän suurin huomioarvo tulee murhista, joiden tekijäksi epäillään Loch Nessin hirviön tyyppistä järven asukkia.

Juonen käänteet ovat niin hulvattomia, että en edes osaisi niitä kerrata, mutta vauhtia, jännitystä - romantiikkaakiin piisaa niin että Ian Fleming, Bondin isä kääntyilee haudassaan. Jotain samaa nasevuutta löytyy dialogistakin (muistaakseni, luin Bond-kirjoja 60-luvulla!), mutta naisnäkökulmasta naisen rooli on onneksi kehittynyt objektista tekijäksi.

Kirjoittaja Josh Basell on amerikkalainen lääkäri ja kirjailija. Sillä selittyvät tiheästi kirjaan ripotellut alaviitteet, joissa tietoiskuina kerrotaan taustoja milloin irronneen hampaan kiinnittämisestä, milloin LSD-tokkuran vasta-aineista, joilla palautetaan toimintakyky.

Käytän huumeita enää harvakseltaan, koska vanhemmiten sitä pääsee henkisesti yhtä ailahtelevaan ja päättämättömään tilaan ilmankin..

Sen lisäksi kerrotaan runsaasti ekologisista, paleontologisista ja poliittisista yksityiskohdista!  Kirjailija tosin huomauttaa lopun viiteluettelossa - jossa viitteiden määrä ja taustatietojen kirjo yltyy lähes maaniseksi -  että tämä ei ole tietokirja vaan romaani.

Poliittisesti irvaillaan lähinnä republikaaniselle teekutsuliikkeelle. Sen tunnetuin edustaja Sarah Palin esiintyy retkikunnassa hirviöhavainnon tuomarina. Irvailusta saavat - alaviitteissä - osansa kuitenkin myös demokraatit Jimmy Carter, jonka palestiinalaismyönteisen kuvan takaa paljastetaan taloudellisia sidonnaisuuksia, samoin kuin Al Gore. Juutalaisuus, Israel ja Palestiina, ovat eräs kirjailijan sydäntä lähellä olevista teemoista, ja hän uhkaakin omistaa sille vielä huomionsa tulevassa kirjassa, ja luettelee myös läjän teoksia, joita jokaisen joka haluaa asiasta mitään lausua, tulisi lukea.

Kaikesta tästä kaoottisesta tietotulvasta huolimatta, joka kirjaa rikastaa, se on hauska.

Alan miettiä, miksi muistot ovat niin puolivillaisia, että mielikuva vieressäni istuvasta Violetista on niin merkityksetön verrattuna siihen hetkeen, kun hän istui siinä. On selvää, ettei liha ole paras mahdollinen tallennusväline, vaikka se tuntuukin välittävän aistimukset niiden tapahtumahetkellä.

Liitteenä on erillinen luku: Ehdokkaita ilmastonmuutoksen historian käännekohdaksi, jonka jälkeen paluuta ei enää ole ja mitä voidaan tehdä - kirjoittanut Violet Hurst, romaanin paleontologi ihmenainen.  Kirjoittaja käy läpi poliittisia päätöksiä ja tapahtumia vuoden 2010  marraskuusta aina vuoden 1879-83 Tyynenmeren sotaan, joka oli sota lepakon- ja lokinpaskasta. Se oli havaittu erinomaiseksi lannoitteiden raaka-aineeksi.

Nämä paikoin vihaisestikin puhisevat viitteet ja liitteet muuttavat koko kirjan hyvin erikoiseksi. Ensin se on hyvin sujuvasti ja hauskasti kirjoitettu seikkailu, sitten viitteitä alkaa rapista lisää ja lopuksi niitä kaatuu päälle. Kameleontti, jonka väri on lopulta muuttunut toiseksi.

Suomennos on erinomainen, hyvin luontevaa kieltä. Ehkä se on parempi kuin alkuperäinen, who knows!