Sivut

maanantai 3. helmikuuta 2014

Jari Tervo: Esikoinen




Esikoinen




WSOY 2013, 346 s

Sain luettua ensimmäisen Tervoni (Jarin, yhden Katin olen lukenut) loppuun. Eikä ollut työlästä. Päin vastoin, nojatuolissa tuli hytkyttyä useampiakin kertoja naurun pyrskähdysten ja kikatusten kourissa. Piti S:llekin käydä saman tien lukemassa hyviä lohkaisuja lukemisen varrella. Olen aloittanut ainakin pari Jari Tervon romaania aikaisemmin, mutta kiinnostukseni lopahti kesken. Vauhti ja tarinan kiemurat olivat niissä liikaa tai jokin tökki.

Esikoisessa omakohtaiset muistot ja nokkela kieli kohtaavat herkullisesti. Asiaa auttaa tietenkin, jos itse on elänyt nuoren - minä kylläkin jo nuori aikuinen kun Jari 13-vuotias -  elämää 70-luvulla. Sieltä ne nousevat tuoreina mieleen Kekkoslandian sen aikaiset kuvat; hallitusneuvottelut joissa vakionaamat Virolainen ja Karjalainen, Lasse Virénin kultamitalijuoksut, perheiden yhteiset TV-uutisten katselut, kasettimankka ja Led Zeppelin.

Rovaniemeläinen pienyrittäjäperheensä - Lapin Maalaus ja Lasitus - keskiössä Tervo valaisee päiväkirjamerkintöjen kautta ajan ilmiöitä kodissa ja puutarhassa, koulussa ja asuntomessuilla. Kolmetoistavuotias poika laskee alapään karvoja, mittailee kivespussien tasoa, pohdiskelee kuinka lähestyä Ireneä - jonka silmissä tuntemattomat kukat puhkeavat kukkaan - jakaa energiaansa jalkapallon ja alkavien bändiharjoitusten välillä, tässä vaiheessa vielä jääpallomaila soittimena.

Utelias ja puuhakas poika pääsee kyllä hyvin jyvälle myös aikuisten kiinnostavasta elämästä. Cassette Recorder on ahkerassa käytössä kun isomummu Esme, Esmeralda muistelee nuoruuttaan Helsingin seudulla tsaarin Venäjän aikana. Äidin päiväkirjamerkinnät kertovat tunnekuohuista ja salaisuudesta. Niitä löytyy yllättävästi kakkureseptien kääntöpuolelta. Boheemi Pentti-eno 'etsi paikkaansa elämässä' ja herää siksi myöhään lauantaisin. Isä Erkki on kipakka kommunisti eikä pienyrittäjänä kaikille tahoille voi vakaumuksiaan esitellä. Hän suunnittelee satsausta autoradioon, kun hallitusneuvottelut meinataan käydä ilman häntä. Aune-täti elää omassa 1600-luvun maailmassaan, josta Jari lypsää kertomusta noitakomission oikeudenkäynnistä. Aune-täti on lääkityksen myötä palaamassa nykyaikaan, mikä ei kertomuksen kannalta ole suotavaa. Lähisuku, Erkki-setä ja Mami viettävät iltaa, konjakkia otetaan. Äiti halusi laulaa työväenlauluja vaikkei muistanut sanoja. Niissä tunne on tärkein.

Maija-sisko on tasaveroinen kaveri, jolta ilmakitaristi saa armottomat pilkkanaurut. Isoveli tietää kuitenkin mitä vastata: Loreal. Maija on yllätetty omista peilileikeistä. Tummia sävyjä perheen ilosävyinen arki saa pikkuveljen Unto Abrahamin vakavasti sairastuessa. Unto suhtautuu kuolemisen mahdollisuuteen käytännöllisesti eikä vastusta hautajaisleikkiä.

Hauska yllätys kirjassa tulee isomummu Esmen nuoruusmuisteluissa: Esme saapui Kemijärveltä Nylandin Esboseen. Siellä hän saa töitä venäläisen sotilasinsinööri Zaitsevin piikana, myös yöaikaan. Oikea rakkauden kohde on kiinalainen hunghuusi Liu, joka kuljettaa hevosten vetämillä junavaunuilla kaadettuja puita Nupurista Esbon asemalle. Hauska siksi, että alue, Gumböle, Nupuri on lähellä nykyistä kotiseutuani ja senaikainen paikallishistoria tulee tässä vastaan.  Kirjassa kuvatut tapahtumat tältä ajalta eivät ole hauskoja, vaan tsaarin sotilaiden häikäilemätön vallankäyttö, väkivalta kohdistuu sekä suomalaisiin että sen ajan vierastyöläisiin, hunghuuseihin. 'Rakkaus on yks saatanan riesa' toteaa isomummu joka jää kaipaamaan palmikkopäistä rakastettuaan.

Päiväkirjamerkinnät kasvavat edellisen sukupolven kokemusten kautta hienoksi ja dramaattiseksi sukutarinaksi. Jari Tervon ehtymätön komiikan taju kulkee mukana kuin iloinen puro pyörteillen.






2 kommenttia:

  1. Juuuri noin! Kirja heräsi oikein eloon sinun kuvamaanasi. Naurunpyrskähdyksesikin kuuluvat.
    Tervo kuvaa todella hellästi ja kypsästi omaa lapsuuttaan. Monesti siihen tarvitaan vuosikymmenten etäisyys.
    Tämä on myös yksi minun suosikkejani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Olin melkein yllättynyt tästä kun en aikaisemmista niin innostunut. Eihän sitä tommoista kuoliaaksi naurattajaa pysty vastustamaan kun se vielä täydentyy mielenkiintoisilla tarinoilla.

      Poista