Elokuvissa: Nebraska
Ohjaus: Alexander Payne, USA

 

 Sain lisäperehdytystä maantieteelliseen alueeseen USA:n Keskilänsi, johon jo olin osittain tutustunut David Foster Wallacen kirjassa 'Hauskaa mutta ei koskaan enää'. Elokuva Nebraska liikkuu samoissa maisemissa, lännempänä.

Vähän jo omiin vanhuksen tiloihinsa vaipunut - mutta ei kokonaan, vaan ns. selektiivisesti - Woody päättelee mainoskirjeestä voittaneensa puolitoista miljoonaa dollaria. Välittämättä lähipiirinsä, pahasuisen vaimonsa ja poikiensa yrityksistä kertoa mistä on kyse, hän pysyy itsepintaisesti päätöksessään käydä lunastamassa itselle kuuluva voitto. Elokuva kertoo hankalan ja viinaan menevän vanhan isän ja kiltin mutta sitkeän pojan, Davidin matkasta Montanan Billingsistä Lincolnin kaupunkiin Nebraskassa.

Hollywoodin glamour on kaukana näistä maisemista, mutta kuihtuvien kylien baarit miehineen - karaokebaareja sielläkin - vanheneva suku kokoontuneena TV:n äärelle olutmukeineen - äijät harvasanaisia kuin suomalaiset - ahneus, joka pikkukaupunkilaisissa herää kun uutinen voitosta leviää; kaikki on tarttunut filmille hienoina välähdyksinä oikeasta elämästä.

Mustavalkoinen elokuva oli ensin pettymys, olisin halunnut nähdä nuo tienvarsimaisemat väreissä aavan taivaan alla. Mutta eihän tässä missään toscanamaisissa viininviljelymaisemissa liikuta, kuten  saman ohjaajan elokuvassa Sideways. Kaupunkien sisääntuloväyliä, takapihoja, karuja väyliä, minimalistista maisemaa. Niissä ei ole montaa yksityiskohtaa, joihin silmä tarttuisi, mutta hieno, turhasta riisuttu tunnelma, joka noilla laajoilla autioilla seuduilla on ja tie, joka katoaa horisonttiin. Kirjavuutta ja ilmeikkyyttä on sitäkin enemmän noissa elämän murjomissa tyypeissä, ja heidän bukowskimaisissa kiteytyksissään. Tällä periamerikkalaisella road tripillä poika ja isä onnistuvat sittenkin rakentamaan toisiinsa yhteyden. Isä saa avolava-pakunsa ja uuden kompressorin, vaikkei niitä enää tarvitsekaan. Nämä tyypit ovat uskottavia myös isänä ja poikana, loistavien näyttelijöiden tulkitsemina (Oscar-palkittujakin). He eivät ole mitään lujaleukaisia cowboy-tyyppejä, enemmän noita maan hiljaisia, vähän surullisia mutta sympaattisia. Tämäkin matka kannatti tehdä.

Entinen bensa-asema jossain Yhdysvalloissa (Arizona maybe). Maalaus tehty netistä löytyneestä valokuvasta (Old Gas Stations).