Elokuvissa: 

Mike Leigh: Mr Turner

UK, 2014

J.M.W. Turner: Sotalaiva Temerairen viimeinen matka, 1839. Wikipedia

Luulin Turneria myöhäisemmäksi taiteilijaksi, koska hänet on liitetty muihin valon mestareihin eli impressionisteihin ja näyttää aikaansa modernimmalta, mutta hän oli näköjään heitä edeltävää sukupolvea, kuoli jo 1800-luvun puolivälissä, suunnilleen niihin aikoihin kun impressionismin suuntaus sai alkunsa. Turner ei ollut mikään nälkätaiteilija, vaan jo eläessään tunnustusta ja arvostusta nauttinut kuuluisuus.

Loistava Timothy Spall Turnerin roolissa on jo ehditty monesti palkita, sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. Englantilaisiin voi aina luottaa näyttelijävalinnoissa, ihmiset ovat lihaa ja verta, ryppyjä ja vatsoja, ei valkaistuja hymyjä tai bodattuja kroppia siellä, minne ne eivät kuulu. Timothy Spall Turnerina on omituisia ääniä päästelevä, mumiseva, örisevä, röhkivä, kömpelö ja ruma mies, koko ajan taidettaan tekemässä, tuottelias taitelija. William Turner nuoruuden kuvassaan on huomattavasti komeampi, mutta elokuvassa hän on jo vanhenemassa.

Turner matkustelee merellä ja maalla, palaa kotiin Hollannista Lontooseen, matkustaa laivalla Englannin rannikon pikkukaupunkeihin. Kotona hänellä on apunaan vanha isänsä ja apulainen, Turneriin pyyteettömästi rakastunut taloudenhoitaja Hannah, molemmat kokonaan omistautuneita kuuluisan taiteilijan palvelemiseen. Dorothy Atkinson taloudenhoitajana tekee myös loistavan roolin; hänen spanielimainen katseensa seuraa ohi viuhtovaa taiteilijaa, ottaa selvää isännän örinästä ja vaitiolosta, hänen nautintonsa hetki on se kun isäntä äkkiarvaamatta kaipaa seksiä kirjahyllyn edessä. Hannahin katse seuraa housujaan kiskovaa taiteilijaa, joka saman tien poistuu huoneesta. Turnerin entinen rakastettu käy kerjäämässä rahaa itselleen ja tyttärille, joita Turner ei koskaan tunnusta. Turnerin vapaa rakkaus edustaa hänen nuoruutensa ja syntymäpaikkansa (Covent Gardenin kortteleissa) elämää; aika oli muuttumassa, ankaran säädyllinen viktoriaaninen aika oli vasta alkamassa.

Rahaa häneltä kerjäävät muutkin. Kuninkaalliseen taideakatemiaan on pyrkimässä monia taitelijoita. Turnerin asema on vakaa, vaikka häntä kuvataan käytökseltään anarkistisena muiden silinteripäisten hovitaiteilijoiden rinnalla. Taiteilijat parantelevat töitään, jotka on jo ripustettu näyttelyyn katsottavaksi. Turnerin naapurissa kollega viimeistelee laajaa työtä, ja siinä olevaa runsaslukuista joukkoa sotilaita karmiininpunaisissa asuissa. Turner tuijottaa sitä ja omaa työtään. Jonkun ajan päästä hän palaa vetämään omaan sinisävyiseen merimaalaukseensa räikeän punaisen läikän. Kollega päättelee loukkaantuneena Turnerin pitävän häntä pilkkanaan. Kova meteli ja katsojien siunailu hiljenee, kun Turner viimeistelee siitä poijun.

Mainiota ajan 'taidepuhetta' kuullaan paikallisen ylimystön kutsuilla, jossa John Ruskinin omahyväinen ja kaunopuheinen poika puhuu suohon Turnerin kilpailijan suututtaen muut vieraat, paitsi äitinsä. Turner itsekään ei ole vaikuttunut, kyselee kummasta puhuja pitää enemmän munuais- vai lihapiirakasta.

Maisemat Turnerin maalauksissa ovat peräisin Englannin rannikolta ja Lontoosta. Me mietimme, olisiko osa elokuvassa nähtyjä maisemia peräisin Cornwallin rannikolta, jossa kävimme neljä vuotta sitten, Mevagisseyn pienessä rantakaupungissa, ja Dartmooren nummilta Devonissa.

Mevagissey

Tosin Margate, josta Turnerin viimeinen rakastettu Mrs Booth löytyi, on vastakkaisella, Englannin itärannikolla. Mrs Booth oli Turnerin viimeinen rakkaus, ja suhde kuvataan harmonisena ja onnellisena. Taloudenhoitaja Hannah on yksin kissan kanssa, ja psoriasis on ärtynyt hyvin pahaksi. Hänen hylätty olemuksensa on sydäntä särkevää katsottavaa.  

Mike Leigh teki komean elokuvan Englannin kuuluisimmasta taiteilijasta, valohämyn taitajasta. Huolellista epookkikuvausta, taiteilijan maisemia samalla paletilla kauniisti kuvattuna, ilman kuivakkaa jokaisen vaiheen läpikäyntiä tai puhki selittämistä, huumorilla mainiosti ryydittäen.

 

Dartmoor Devonissa. Elokuu 2010.