Taidepläjäys ja moottoripyörällä ajamisen taito

'Kesä'-Suomi kutsui. Lähdimme pörräämään moottoripyörällä kohti Taidekeskus Salmelaa Mäntyharjulla. Taidetta löytyikin runsain mitoin sekä luonnonkauniista maisemasta, puutarhasta että useisiin rakennuksiin levittäytyvistä taidenäyttelyistä plus puutarhan veistoksista. Ja mahtavaa, että nykyään saa valokuvata taidenäyttelyissä! Tässä pieni kattaus Marjatta Tapiolan, Marika Mäkelän ja muutaman muun hienoista teoksista.

Marjatta Tapiolan hienoilla viivoilla jämäköiksi muotoutuvat sarvipäät, vahvat härät, hirvet, minotaurukset jymistivät seinillä, maankamara pöllyten.












Toinen toistuva teema ovat kallot, hienoissa väreissä.

Seuraavassa huoneessa Marika Mäkelän ornamenttiset teokset kuin timantit kimmelsivät yhdessä Arvo Siikamäen sulavien pronssiveistosten kanssa, ylevässä harmoniassa.

Jan Neva: Katedraali

Helena Vaari -niminen taiteilija tekee tekstiilikollaaseja. Tässä Kastehelmi -niminen teos (vapaa konekirjonta, applikaatio, kirjottu pitsi)

Kuva rakentuu ohuenohuista langoista, silmiä hivelevä lopputulos!









Saman taiteilijan Art Deco 1925 tekstiilikollaasi (vapaa konekirjonta, applikaatio)

Taide jatkuu luonnossa, myös ulkopuolella silmä lepää. Järvellä soudeltiin.

Kuvassa uskollinen BMW moottoripyörä sekä Suomen taitavin moottoripyöräilijä. Tämän tietävät harvat; mm. minä ja eräs autoilija, joka kerran pysähtyi viereemme pienellä maantiellä kertoakseen että on ilo seurata, kuinka kauniisti mies ajaa moottoripyöräänsä.

Takaistuimella on sitten ihan oma meininkinsä kypärän sisällä ja ulkopuolella. Milloin on uni, milloin joku muu hätä, milloin laulu raikaa ja enimmäkseen nuotin vierestä. Kaiken kaikkiaan meno on kuitenkin freesimpää kuin autolla. Freesi tarkoittaa että tunnen ohimennen rantatien kukkien ja veden tuoksun, mutta myös kylmän, räntäsateen sattuessa reitille.

Kymmenisen vuotta sitten ajelimme Ruotsissa ja Norjassa. Onko mahdollista, että Ruotsissa sataa vielä enemmän kuin Suomessa? Silloin ajoimme Etelä-Ruotsissa ja Gotlannissa seuranamme ainainen vattenfestival. Sinä kesänä tulimme Suomen puolelle Tornionjokilaakson kautta. Alkoi helle ja moottoripyöränkin päällä oli kuuma. Tein silloin sen virheen, että avasin takin. Moottoritiellä 120 km/h vauhdissa kävin sitten jatkuvaa kamppailua irtiottoa tekevän takkini kanssa. Takapenkilläkin voi olla äksöniä.