Henning Mankell: Italienska skor

Ensimmäinen Mankell mankeloitu. Tämän romaanin pariin minut johdattivat kiittävät maininnat Ullan ja Elegian blogeissa. Ymmärsin niistä, että monien muiden dekkaristien lailla sivuuttamani Mankell on kirjoittanut myös romaaneja, joten saatoin aloittaa tutustumiseni häneen itselleni läheisemmästä lajityypistä. Odotukseni olivat ehkä nousseet hieman turhan korkealle.

När Harriet och jag var kära i varandra rökte alla människor. Alltid och överallt. Hela min ungdomstid var fylld med askkoppar. Jag kan fortfarande minnas alla de kedjerökande läkare och professorer som utbildade mig till någon som hade rätt att bära vit rock.

Mankell on omaa sukupolveani. Romaanista löytyy tuon tapaista tuttua ajankuvaa nuoruuteni 60-70-luvusta. Fredrik Welin, entinen kirurgi, elää marginaalissa, syrjäisellä saarella, isovanhempiensa kesäpaikassa, koska on tehnyt virheen työssään eikä näe muuta ulospääsyä kuin paeta lopullisesti. Samalla tavalla hän on suhtautunut aikoinaan myös nuoruutensa suureen rakkauteen, paennut selityksiä antamatta, lopullisesti. Fredrik on jo tottunut elämäänsä erakkona vanhenevan koiransa ja kissansa kanssa, muurahaiskeko asumattomassa huoneessa kasvamassa, pöytäliinaa nielemässä. Postintuoja Jansson porhaltaa paikalle hydrokopterilla, satunnaista postia tuoden ja samalla ilmaista lääkäripalvelua luulosairauksiinsa hyväksi käyttäen. Kunnes eräänä päivänä, avantouinnin jälkeen, Fredrik erottaa lumipeitteisellä jäällä aamu-usvassa rollaattorin ja vanhan naisen käsilaukkuineen. Nuoruuden rakastettu Harriet on löytänyt hänet, itse jo viimeisillään, syövän jo lähes tappamana.

Tästä asetelmasta purkautuvat Fredrikin elämän solmukohdat. Nuoruuden rakastavaiset tapaavat uudessa tilanteessa vuosikymmenien jälkeen. Harriet on tullut viimeistä toivettaan toteuttamaan. Fredrik ei voi enää paeta. He tekevät siis matkan sille pienelle lammelle, jonka Fredrik on joskus Harrietille luvannut näyttää.  Matka kulkee vanhalla autolla talvisessa Ruotsissa aina italialaisten kenkien suutarinverstaalle. Niin, kuninkaallisille kenkiä rustaava italialainen Giaconelli on saanut tarpeekseen maailman hälystä ja asustaa jossain Keski-Ruotsin metsässä. Mistä kaikesta Fredrik onkaan jäänyt paitsi suurimman rakkautensa jätettyään, se selviää matkan varrella. Harriet noudattaa kuolemansairaan tinkimätöntä sisäistä käskyä, joka ei enää huomioi mutkia matkassa, jolle vaivat eivät enää merkitse toiveen täyttymisen tiellä. Kipuihin on matkassa mukana sekä lääkkeitä että konjakkia. Matkalla päädytään lähes elämäntapaintiaanien tyyppisen yhteisön luo, josta löytyy yllättäviä kytkentöjä Fredrikin elämään. Ja lisää hankalia, päättäväisiä naisia kerääntyy Fredrikin tielle, kun hän lopulta kerää rohkeutensa ja ottaa yhteyttä potilaaseen, jonka elämän hän on virheensä kautta mullistanut.

Att resa sig snabbt när man föll. Det var den stora lärdomen från barndomens frusna ishockeyrinkar. Det skulle gälla även i det liv som väntade. Alltid resa sig snabbt när man föll. Aldrig bli liggande. Men det var just vad jag gjort. Jag hade blivit liggande när jag begått mitt stora misstag.

Rohkeiden naisten rinnalla Fredrik piiskaa itseään, ja löytää aina vain uusia arkuuden ja raukkamaisuuden osoituksia. Se alkaa jo ottaa päähän. Eivät kai ne naiset nyt niin erinomaisia ole, vain siksi että ovat naisia, vaikka ruotsalaisiakin. Naiset ovat tässä romaanissa radikaaleja ja vahvoja, rehellisiä tunteissaan ja toimissaan. He ovat yhteiskunnallisesti aktiiveja ja moraalisesti rohkeita. Kätensä väärässä operaatiossa menettänyt Agnes, entinen mestariuimari, auttaa vaikeita kokeneita lastenkotityttöjä uuteen elämään.

Kaikenlaista yhteiskunnallista ja henkilökohtaista kokemusta on tähän tarinan sisällytetty, yleisteemana vanhan ja väsyneen miehen katuva elämänsä läpivalaisu. Dialogi on tietenkin kokeneen konkarin sujuvaa tekstiä ja muutenkin helppolukuista. Koska minusta todellisuus on tarua ihmeellisempää, fantasia ei oikein innosta. Karahdin tässä merellisessä maisemassa muutamalle epäuskottavuuden karille:

- jaksaako rollaattorilla liikkuva, loppuansa lähestyvä syöpäsairas lähteä omin päin saaristoon, jonne ei ole vakinaisia liikenneyhteyksiä ja jatkaa vaivalloista matkaa halki maiden ja mantujen?
- tekisikö 9-kymppinen italialainen maailmankuulu designkenkien tekijä vielä tilaustöitä keskellä metsää Ruotsissa?
- asuisiko entinen kirurgi vaatimattomassa mökissä, jossa yksi huone muurahaisten käytössä?
- pysyvätkö muurahaiset vain yhdessä huoneessa, jos siellä sijaitsee iso keko?
- voiko/jaksaako  kuolemansairas vähän ennen kuolemaansa vähentää kipulääkkeensä puoleen ja sen sijaan juoda viinaa ja juhlia kesäyötä muun seurueen kanssa aamuneljään?

Mankell kertoo siitä, kuinka tärkeää on olla rohkea ja rakastaa, antaa anteeksi ja sopia. Hylkäämis- ja lähtökokemukset ovat ilmeisesti Mankellille omakohtaisiakin. Päähenkilö Fredrik, romaanin minähenkilö on uskottava, kaikkine heikkouksineen ja tuntemuksineen. Naiset ovat ruotsalaisia amatsoneja ja jotenkin häiritsevän erinomaisia. Romaani on sympaattinen, mutta ei tehnyt sittenkään kovin suurta vaikutusta.

Henning Mankell: Italienska skor
Leopard förlag, Stockholm 2006, 310 s