Teema näyttää Laurie Andersonin kollaasielokuvan Koiran sydän. Tutustuin Laurie Andersoniin joskus 80-luvulla, kävin katsomassa hänen kokeellisen elokuvansa 'Home of the Brave' ja ostin siitä tehdyn LP:n - jonka sitten tapani mukaisesti soitin puhki enkä enää palannut siihen. Koiran sydämessä on pääosassa siis läheinen koira. Koirat, kissatkin, ja vauvat ovat ihana aihe, molempia voi katsoa loputtomiin ja antaa niistä lähtevän lämmön tulvia.
Myöhemmin voi Teeman elokuvafestivaaleilla nauttia vielä japanilaisesta animaatiosta ja monesta muustakin elokuvasta, joista kaksi olen nähnyt. A Late Quartet oli hieno eikä vähiten siksi, että erästä pääosaa esittää Philip Seymour Hoffman. Ja toinen on se elokuva, jolla on maailman hauskin nimi: Kyyhkynen oksalla istui, olevaista pohtien. Hyvin suomennettu tuosta nimestä En duva satt på en gren och funderade på tillvaron. Siinä on hyvin kaurismäkeläinen kuvasto, semmoista 50-luvun pelkistettyä, teksteistä ja kaupallisesta kuvahälystä vapaata maisemaa, mutta huumoria on ripaus enemmän. Onhan se ruotsalainen.
Tämä ylimääräinen mainos siksi, että mahdollisimman moni huomaisi nauttia tarjonnasta. Ei tarvitse siis raahautua biitsille aurinkoon tai keksiä erilaisia retkikohteita. Kyllä kelpaa kun saa täysillä elää marraskuuta Suomessa. No nyt jo sataakin jotain pientä hilettä taivaalta.
Meillä on jo ehtinyt sataa parinkymmenen sentin lumikerros. En ole viitsinyt edes lenkille lähteä, kun on ollut pihan siistinnässäkin tekemistä.
VastaaPoistaMarraskuu on tosiaan mennyt minultakin hämärää hyssytellessä.
En ollut lukenut tätä suositustasi, mutta älysinpäs tallentaa tuon ruotsalaisen elokuvan femmalta. Japanilaisen animaation jätin enemmän aiheeseen perehtyneille.
Ai mikähän lukusuositus tässä oli.. Suosittelin siis jo etukäteen osaa tuosta Teeman elokuvafestivaalista, josta itsekin kirjoitit. Tuo Kyyhkynen ei nyt kuulunut varsinaisesti siihen - sitten kyllä kun Fem on samalla kanavalla ilmeisesti. Hyvä että tallensit, kyllä siinä riittää nauramista, ihmettelemistä, ihailemista. Mainio tapaus.
VastaaPoistaLaurie Andersson on hyvin omanlaisensa, tuollainen poikkitaiteellinen kokonaiselämys. Nukahdin minäkin kyllä kesken sen taiteellisen kuvakollaasin. Odotin itse asiassa vähän perinteisempää, ja koirakeskeisempää juttua. Sehän oli kuvaa, musiikkia ja runoa, kaikkea yhdessä.
Ei tekstissäsi ollut mitään lukusuositusta enkä siksi lukusuosituksesta kirjoittanutkaan, mutta käsitin sinun suositelleen katseltavaksi tuota ruotsalaista elokuvaa, jonka olin kerennyt jo tallentaa ennen kuin luin tekstisi. Anteeksi jos esitin asiani epäselvästi tai muuten liian tiiviisti. Tai ehkä minä vain käsitin väärin? Ehkä sinä et suositellutkaan sitä ruotsalaista elokuvaa vaan muuten vain kerroit siitä.
PoistaMinä nukahdin Moonrise Kingdom -elokuvan aikana. Ehkä voisi järjestää elokuvain katseluhaasteen sillä mausteella, että kukin paljastaisi minkä elokuvan aikana on nukahtanut? Mahdolliset makeat unet voisi myös paljastaa.
Laurie Andersonin elokuvassa puhutaan tosiaan myös äidin kuolemasta, niin ettei se ihan silkka koiraelokuva ole.
Et ollut epäselvä. Itselläni luin kommenttisi liian nopeasti ja tietenkin vastasin heti. Vanheneminen ei näköjään viisastuta minua sen suhteen valitettavasti. Nimenomaan suosittelin tuota Kyyhkystä, kyllä.
PoistaPhilip Seymour Hoffman on ollut eräs suosikkejani, Big Lebowski, Lahjakas herra Ripley ja monta muuta. Valitettavasti ei tule enää uusia rooleja.
VastaaPoista"Kyyhkynen oksalla istui..." nauratti minua mahdottomasti elokuvateatterissa, olikohan kerhoelokuvana. Sen kuvat ja hulluus...
Kyllä minä vaihtaisin tämän pimeyden Välimeren valoon oikein mielellään. Ehkä käyn Välimeren lomilla tulevaisuudessa terveyssyistä. Ainoa syksy aikuiselämässäni, ettei ole tullut keuhkotulehduksia (koputan puuta), kun asuin kuukauden päivät Espanjassa. Lämmin ja kostea oli hyvää myös nivelille.
Onneksi on joulu!
Meille tuli viikonlopulla märkää lunta ja tänään kuivaa. Pakkastakin on viitisen astetta, alkaa tuntua joululta.
Minun myös, suosikki siis tuo Philip Seymour Hoffman. Onni oli eka leffa, jossa muistan kiinnittäneeni häneen huomiota. Aina on sääli, kun lahjakkaat tyypit joilla on niin paljon annettavaa, lähtee ennen aikojaan. Tarkistin eilen illalla mihin ikään se Nicholson jo on ehtinyt, katsottuani sen Reportterin. Muistelin, että olisi vähän minua vanhempi, mutta hänhän onkin jo 79 v! Sai niitä naistenmiehen osia vähän turhan pitkään, mutta sellainen mainehan hänellä oli.
PoistaEn minäkään loskaisesta marraskuusta tykkää, enkä lyhyestä päivästä, mutta jostain syystä en kärsi tästä ajasta siten kuin pitkästä kevättalvesta. Ehkä johtuu syksyn lyhyydestä, joulutohinasta. Meilläkin on lähipiirissä jo useampia etelään lentäneitä tuttuja, ja toiset matkustaa alvariinsa.
Nicholssonilla on ollut aika ällöjäkin rooleja vanhana elostelijana, kuten esim. leffassa Jotain annettavaa, josta en tykännyt yhtään, vaikka Diane Keaton onkin aina hyvä. Pidän Nicholssonin suorituksesta neuroottisena ja avuttomana elokuvassa Elämä on ihanaa ja julmana Kunnian miehissä ja vakavana, luovuttaneena leffassa About Schmidt. Nämä nousevat ensimmäisenä mieleen.
PoistaSama täällä syksyn ja kevään suhteen. Nuorempana masennuin keväisin ja pitkästyin odottamaan kesää, jota ei usein Kuhmon korkeudella tullut oikeastaan ollenkaan. Nyt eläkeläisinä olmme käyneet usein lomilla vapun tienoilla. Tämä oli harvinainen syysmatka, joka ei olisi ollut tarpeen psyyken takia, mutta yllättäen oli hyvä fyysiselle terveydelle.