Ompun/Reader why did I marry him-blogin puolen vuoden mittainen novellinlukuhaaste päättyy tänään. Luin yhteensä 50 novellia, mikä on vähän suhteutettuna megalomaaniseen arvaukseeni haasteen aikana yhteensä luettujen novellien määrästä, joka oli 2017!
Oli ilo löytää novellit uudelleen. Olen novelleista aina pitänyt, mutta jostain syystä ne helposti unohtuvat romaaneja rouskuttaessa. (Tai no, märehtiminen taitaa olla oikeampi ilmaisu, kirjablogimaailmassa lukutahtini on hitaanpuoleinen.) Kirjastokaan ei niitä kovin usein tuo framille, novellit nököttävät yksikseen ja ujoina jossain takavasemmalla. Siksi tämä haaste olikin oivallinen, niin paljon ja enimmäkseen hyvää tuli novelleissa luettua sekä tietenkin aina niin sopivan kokoisina annoksina.
Yksittäisiä novelleja luin näistä kokoelmista:
Yiyun Li: Kultapoika, smaragdityttö
Pekka Tarkka: Novellin parhaita
Aulis Ojajärvi: Maailmankirjallisuuden mestarinovelleja
Luin nämä kokoelmat:
Toisaalta, kaikkea voi sattua. Venäläisiä novelleja.
Raija Siekkinen: Kaunis nimi
Raymond Carver: Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta
Lukemani novellien ilmestymisen aikahaitari on noin sata vuotta ja ne risteilevät ympäri maailmaa. Ykköseksi nostan Raymond Carverin. Hänellä on ainutlaatuinen, vaivattoman tuntuinen ja arkisen oloinen tapa käyttää kieltä, jolla hän kuitenkin onnistuu välittömästi nostamaan odotuksia, luomaan latauksia ja jännitteitä. Se on taiturimaista. Siinä missä Raija Siekkinen loistavissa novelleissaan sävyttää maailman alakuloisilla väreillä, Carverin pikkukaupunkien asukkaissa on jotain optimistista, usein käsittämätöntä sekin. Siksikin ne virkistävät.
Onneksi haaste näköjään jatkuu ja blogit pitävät siis novellit edelleen hyvin mielessä.
Tuo puolensataa novelliahan on hurja saavutus, onneksi olkoon! Olen usein tunnustanut olevani "novellilukutaidoton". Nuorena naisena luin vielä jonkun verran novelleja, sen jälkeen en juuri lainkaan -- jokin tuossa tekstin lyhyydessä mättää niin että vain harvoin pääsen alkua pidemmälle. Aavistan menettäväni paljon.
VastaaPoistaNiin no, kaikki on suhteellista. Oli kyllä tarkoitus lukea vähän enemmänkin novelleja, mutta en nyt vain haasteen takia osannut luopua joistain eteen tulevista, paremmin sen hetken lukuintoon maistuvista. Minäkin tosiaan viimeksi nuorena naisena luin noita enemmän. Novelli-sanassakin on jotain joka 'saundaa' nuorelle sopivalta. Arvioisin kyllä, että olen ollut keskimäärin tyytyväisempi novelleihin kuin romaaneihin, jos niitä keskenään vertaa. Huomaa, miten paljon romaaneissa saattaa olla turhaa rönsyä, ikäänkuin kirjailijan ponnistelua että sen romaanin mitan saisi kasaan.
VastaaPoistaTuota Carverin kokoelmaa onkin luettu aika paljon tähän haasteeseen, pitäisi varmaan tutustua itsekin. Vilaisin pikaisesti (ettei liikaa näe 😉) myös arviotasi Raija Siekkisen kokoelmasta ja sekin vaikuttaa kiinnostavalta. Kiva että haaste jatkuu, olin jo palauttamassa lukemattomiakin kokoelmia kirjastoon mutta jatkumisesta tuli lisäkipinää :-)
VastaaPoistaMinustakin on hyvä, ettei tässä vaiheessa tarvitse itse muistaa novelleja, vaan tämän haasteen jatkuminen pitää ne mielessä. Jostain syystä mitä en ihan ymmärrä, novelleihin ei niin helposti tartu.
PoistaLue Carveria! Hänellä on kova maine, joka voisi antaa odottaa jotain vaikeaa tai haastavaa, mutta ei, novellit vievät mukanaan ensimmäisestä lauseesta.
Sanot: Ykköseksi nostan Raymond Carverin. Sama juttu. Tykkään kovasti lukea novelleja, mutta Carver on hän, jonka novelleja olen metsästänyt. Rakkauteni häneen alkoi kun eräässä englanninkielisessä novellikokoelmassa oli eri tekijöitä ja vaikuttavin niistä oli Carverin. Se oli upea. Kertoi pojasta jonka äiti oli ylpeä pojastaan, joka äidin tietämättä oli rikollinen, vähemmän ihailtava. (nyt pakko lopettaa... tulen jatkamaan tätä heti kun pääsen vapaaksi)
VastaaPoista... Sorry, en seurannut ajankulua, ja tuli kiire äitienpäiväbileihin, jotka kestivät ja kestivät.
PoistaNiin kuin ennätin sanoa Carver'illa oli erityisasema lukemiseni kohteena joku vuosi sitten. Oli suoranainen nälkä saada käsiini kaikki saatavilla olevat Carverit sekä englannin että suomenkieliset. Paitsi novelleja olen lukenut hänen runojaan. Mikä niissä on viehättänyt? Ehkä niiden suorapuheisuus ja tuoreus. Hän tuo elämän silmien alle yksinkertaisena ja vaikuttavana. Ainakin kaksi elokuvaa, joissa on pohjana Carverin novelli, olen katsonut ja ollut innoissani.
Myös Tschehovin novellit ovat vaikuttaneet omalla tavallaan. Melkein päinvastaisina Carverille.
Niiden hitaus ja laakeus; on kuin kulkisi auringon alla ja katselisi elämää peltojen tai ihmisten keskellä, pilvien alla. Rauha, sekä hyvässä ja pahassa, on mielestäni niiden paras anti.
Oman sijansa lukemieni novellien joukossa saa sitten kovasti pitämäni kaksi kirjailijaa, Kafka ja Beckett. Näkökulma, mikä heidän novelleissaan avautuu on se tavallisuus, joka on tuttua, mutta joka jää näkymättömäksi juuri tavallisuutensa takia. Siihen, näkymättömän näkyväksi tekemisessä he ovat mielestäni mestareita.
Vielä yhden kirjailijan, jonka novellit haluan tässä luettelossani mainita, on Alice Munro. Häntä lukiessa tulee samalla lukeneeksi itseään, omaa elämäänsä.
Suosikkisi ovat myös omiani, Carver, Tshehov, Munro. Kafkasta en voi sanoa mitään, lukemisesta niin pitkä aika enkä ole Becketiä lukenut. Osuvasti luonnehdit noita novellin taitureita Liisu.
Poista