Elokuvissa: The Square

Installaatio. Paperi, kivi, nuket.

Tom Wolfen romaanissa Turhuuksien rovio (1987)  sliipattu investointipankkiiri ajaa New Yorkissa erehdyksessä väärästä tienhaarasta ja ajautuu tyystin toisenlaiseen maailmaan, Bronxiin kuin mihin on tottunut kotona Manhattanilla. Tästä lähtee miehen hallittu maailma hajoamaan.

Romaani välähti mielessä Cannesissa palkitun elokuvan alkukohtauksessa. Museokuraattori Christian, tanskalainen muuten, Tukholman hienon nykytaiteen museon viestintä- ja markkinointivastaava törmää kaupungin keskustassa äkillisesti syntyvässä hässäkässä maailmansa rajoihin. Häneltä ryöstetään tärkeimmät eli älypuhelin ja lompakko. Mies on kalliin lifestylen mannekiini sekä ulkoisesti että sisäisesti eikä hän jää vaille auttajia hädässään. Onhan hänellä työpaikalla alainenkin, jonka voi laittaa omille asioilleen. Hän voi kokea tapahtuman vain piristävänä; lisää adrenaliinia alkavaan työpäivään.

The Square, neliö voisi olla myös puhkikulunut käsite kupla. Rajoista ja omalta mukavuusalueelta pois joutumisesta on kyse. Siitä ulos liukuessa törmäyksissä tuntemattomaan mitataan sitten moraalia ja sen vahvuutta. Ohjaaja Ruben Östlund osaa valottaa rajakysymysta monesta näkökulmasta. Nykytaidemuseon tuleva näyttely on nimeltään The Square. Se esittää yksinkertaista katukiveyksestä erotettua ruutua, jolla on valaistut rajat. Taidepuheessaan kuraattori kuvaa näyttelyn ruutua turvan ja luottamuksen paikkana; neliön keskelle voi jättää vaikka laukkunsa, se on turvassa. Neliössä seisova lapsi saa apua.

Satiiri piruilee keisarin uudet vaatteet-henkisesti nykytaidepiirien rituaaleilla, kuvaa kovaa keskinäistä kilpailua, taidepuheen onttoutta ja sitä, kuinka mediahuomion kalastelussa tarkoitus pyhittää keinot. PR-toimiston nuoret miehet suunnittelevat kampanjan, josta kasvaa skandaali. Museon sisällä nykytaiteen rajoja kolistellaan, kun - taas kerran - siivooja tuhoaa epähuomiossa tarkoin muotoiltuja hiekkakasoja.

Tukholman katukuvassa metelin keskellä feissarin kysymys 'haluatko pelastaa ihmishenkiä' saa vastauksen 'ei nyt'. Taustalla romanikerjäläiset kalisuttavat kuppejaan. Christian saa omalla sivupolullaan nähdä, kuinka sekin porukka koostuu erilaisista ihmisistä, joilla edelleen on arvokkuutensa. Ulkomaailman tilanteet kärjistyvät trillerinomaiseksi kierteeksi, jossa uusia uhkia alkaa nousta edellisen perään. Elämän epävarmuus näyttäytyy kaikkialla.

Vaikuttavin törmäys tapahtuu taidepiirien juhlaillallisilla, kimaltavien kattokruunujen alla. Juhlayleisölle on järjestetty ohjelmanumero, jonka aikana hämmennys alun hihityksen jälkeen jähmettyy kauhuksi ja nostaa hiuksia. Missä kulkee raja taiteelle, viihteelle, hyväksikäytölle, ihmisyydelle - monia kysymyksiä nousee. Katsoja on yhtä sekaisin kuin juhlayleisö illallisella.

The Square on varsinainen potpuri erilaisia tilanteita, joissa oman elämänsä sankari pannaan kohtaamaan epämukavia ja hämmentäviä rajoja, joiden yli hän yrittää päästä ja vetää itsensä upottavasti suosta. Katsoja on samanlaisessa puolihymyilevässä ja ällistyneessä hämmennyksessä, ahdistuneena. Elokuva on palkittu Yhdysvalloissa parhaana komediana jollain festivaaleilla! Se on kyllä paljastavaa, sillä komediana sitä varmaan harva pitää meillä päin. Kyllä se on enemmän monenlaisia nykyajan ilmiöitä ruotiva draama. Ehkä tämä ero vastaanotossa kertoo aika paljon yhteiskunnista. Tapahtumat, jotka meillä elokuvassa näyttäytyvät moraalisina valintoina ja ehkä herättävät syyllisyyden tuntojakin, ovat ehkä Yhdysvalloissa enemmän hyväksyttyjä, eivätkä näyttäydy mielenkiintoisina ristiriitoina. Sankarin umpikujat ja ahdistukset nähdään siellä vain huvittavina kömmähdyksinä. Ilmeisesti? Vai ollaanko meillä päinvastoin tekopyhiä ja kaksinaismoralistisia?

Ohjaaja on kuitenkin ajatellut elokuvan valaisevan sitä säröä luottamuksessa ihmisten välillä, joka koko ajan kasvaa kun yhteiskunta muuttuu yhä individualistisemmaksi ja ihanteet uhrataan (wikipedia). Joten eiköhän pohjoismaissa ole ymmärretty ainakin ohjaajan tarkoitus vähän paremmin. Kiinnostava ja tämän ajan näköinen elokuva.

The Square
Ohjaus Ruben Östlund 
Ruotsi, 2017