Terveiset Iniöstä, Turun saaristosta. Puhelimella tuli napattua muutama kuva. Valitettavasti kamera ei nykyään oikein tule mukaan, vaikka sillä parempia kuvia tuleekin. Näitä rantoja kun on joka tapauksessa kuvannut yli viisikymmentä vuotta, niin sekin vaikuttaa. Silti maisemien kauneus: tuo kallioisten saarten arkaainen tunnelma, valon ja värin leikki ja veden peili ei lakkaa aina uudelleen innostamasta. Sadetta on tullut minimaalisen vähän, paahdetta sitäkin enemmän. Saariston sitkeät kasvit repivät tarvitsemansa olemattomasta.
 |
| Rantakukka kallion kolossa |
 |
| Bergö, rannassa mukavasti rakkolevää. Ei vielä sinilevähavaintoja tässä vaiheessa. |
 |
| Ranta-alpi |
 |
| Söjdholmsören, vuohennokka jaksaa kukkia, kuivuneesta sammaleesta sekin vetensä ottaa. Perhonen on sen luo löytänyt. |
Taivaalla kirkuvat tiiranpoikaset. Kutsumme niitä vajaabaskereiksi, koska musta lakki ei ole heti ihan valmis. Luodolla käynnissä joutsenten festarit. Merenselän takana häämöttää Brändö, Ahvenanmaalla. Sinilevää näkyi jo siellä täällä rihmastoina ja rannassa paikoitellen hippusina.
 |
| Entinen lätäkkö on kuivunut kuin muinainen keidas Saharassa |
Voi juuri rantakallioita minä rakastan.
VastaaPoistaMinulle ne ovat myös sitä ikiaikaista kesämaisemaa. Järven rannat ovat söpöjä mutta minulle suorastaan omituisia kun olen pienestä saakka noilla sileilla kallioilla makoillut.
PoistaOnpa kauniita kuvia! Varsinkin tuo ylinnä vasemmalla, mitkä värit ja laineitten verkkomainen heijastus!
VastaaPoistaJoo, aika hyvin se veden välke tuli tuohon kuvaan puhelimenkin kameralla. Veden peili on niin houkutteleva aina, varsinkin niin kauan kuin se on kirkasta.
Poista