Elin Willows: Inlandet

Jag vill ha ett skäl att åka någonstans men jag hittar inget när jag tänker på det
och därför stannar jag kvar.

Elin Willowsin Inlandet, Sisämaa suomennettuna, alkaa rakkauden päättymisestä. Minäkertoja, nimeämätön nuori nainen - minun ikäiseni sanoisi häntä tytöksi - jättää siihenastisen elämänsä etelämpänä ja päätyy muuttokuormineen Pohjois-Ruotsiin poikaystävänsä kotiseudulle. Muutto on viimeinen yhteinen asia, sen jälkeen nuorimies häipyy. Se ettei asia tule kummallekaan yllätyksenä on hieman outo alkuasetelma. Suhteesta ei kuitenkaan kerrota sen enempää, se on ollut ainakin intensiivistä keskustelua, paljon puhelimitse, ilmeisesti nopeaa rakastumista ja saanut naisen tekemään valintansa.

Att jag träffade honom var en slump men att vi gjorde något av slumpen var ett val. Att vi trodde på det var kärleken men att det tog slut var inte leda. Inte tristess.

Pienessä kylässä napapiirin tuntumassa kaikki tuntevat toisensa, kaikki ovat siellä syntyneet. Ja monet ovat lähteneet. Sinne tuleminen vaatii selityksen, joka naiselta on kadonnut. Miksi hän jää?

Nainen jää asumaan alivuokralaisasuntoon ja hankkii työpaikan paikallisessa ruokakaupassa, ajaa ajokortin, ostaa käytetyn auton, yrittää olla kuin paikalliset nuoret aikuiset, käy Hotellilla lauantaisin bilettämässä, mutta mieluummin, jos voisi, saisi, viettäisi vapaa-aikansa sängyssä maaten, tv:stä dekkarisarjaa katsellen ja irtokarkkeja nautiskellen. Hän vastaa välillä kaipaavansa asioita vanhasta elämästään, koska hän ymmärtää että sitä odotetaan. Vaikkei hän mitään kaipaakaan.

Romaanissa on outo, odottava tunnelma. Mitään ei oikeastaan tapahdu, nainen elää tapahtumaköyhää elämäänsä. Lyhyet päiväkirjanomaiset luvut pomppivat ajassa taaksepäin ja taas nykyhetkeen. Lukija odottaa jotain, mutta nainen ei odota eikä kaipaa. Korkeintaan sitä, että eksä ei enää ottaisi yhteyttä näyttääkseen huolensa, säälinsä. Hän on nainen vailla haaveita tai suunnitelmia, hänellä on nykyisyys, tämä työpäivä, hyllyjen täyttö, kylmätuotteiden järjestely, kuormien vastaanotto, kassalla istuminen - kaikki rutiinitoimet hänen mielessään meditatiivisia.

Lähellä oleva luonto antaa jonkinnäköisen selityksen, kylmä talvi on aina luminen ja hapekas, metsän puut vanhoja, talven pitkä pimeys antaa turvaa, autolla-ajo järven jäällä on aikuistumisriitti sekin. On vaikeaa sanoa, mitä tällä naisen tunneköyhällä elämäntilalla - siitä kun joku häntä kosketti on aikaa - kuvataan. Onko hänen flegmaattinen elämäntapansa syvää masennusta tapahtuneen jälkeen vai onko se hämmennystä tyhjän päällä, kun ei tälle valinnalle löydy itselle eikä yhteisölle hyväksyttävää selitystä?

Inlandet on täynnä eksistentiaalista ahdistusta, nuoren naisen ulkopuolisuutta. Hänelle tekisi mieli sanoa, että ota itseäsi niskasta kiinni - ellei se olisi niin typerä lause. Eikä sitä nytkään tarvita, kuten se ei koskaan ketään auta. Sillä prosessi on käynnissä, muutosta on ilmassa, se on vain hitaampaa kuin kevääntulo napapiirille, se vaatii aikansa. Ilmeisesti vastaus tulee sittenkin omin päin metsäisiä teitä pitkin ajellessa, melkein samanaikaisesti kun Hotellin täytetty karhu katselee alistuneesti remontin jälkeiseltä roskalavalta.

Willows on tyylikäs kirjoittaja, juuri niitä joiden lyhyet lauseet ensi silmäyksellä näyttävät yksinkertaisilta, mutta kätkevät enemmän. Koko romaanissakin on paljon verhottua. Mikä oli naisen todellinen motiivi lähteä pois, tulla pohjoiseen? Ja mitä raskaustesti näytti? Sitäkään ei uteliaalle kerrota. Rauhallinen ja mietteliäs kerronta imaisee mukaansa, siinä on melankoliaa ja ajan pysähtymistä.

Det är en vanlig tisdag och inget speciellt händer, men ändå är det något. Jag. Här. I skogen. Nu. Det känns nästan som något som någon som kommer härifrån skulle göra.

Elin Willows: Inlandet
Förlaget, 2018, 204 s