Viimeisimmät Italiaa koskevat tietokirjani luin vuosia sitten ja ne kaikki käsittelivät mafiaa. Roberto Savianon Gomorra, Francesco Forgionen Mafia Export ja - ensimmäisenä - mafian vastaisen taistelun keulakuvan ja sen murhaaman tuomarin, Giovanni Falconen Cose di Cosa Nostra. Kaksi niistä takkuilin italiaksi. Ne oikeastaan ylittivät sen hetkisen (ja nykyisen) italian taitoni - ja olivat sekä työlästä että synkkää luettavaa. Noiden miesten, Falconen ja Savianon, työ näyttäytyy äärimmäisen rohkeana ja ihanteellisena. Oli korkea aika päivittää Italia-tietojani ja muutenkin laventaa näkemystä mafian ulkopuolelle. Onhan maa aina yhtä mielenkiintoinen, ristiriitainen ja rakastettava.
Olikin oikein miellyttävää lukea suomenitalialaisen Anton Montin viime vuonna julkaistu Minne menet Italia? - sujuvasti suomeksi. Monti on tietokirjailija, vuosia Roomassa asunut helsinkiläinen ja apulaispormestari Anni Sinnemäen puoliso. Omakohtainen kokemus täydentää historiallista perspektiiviä ja tekee kirjasta sujuvan ja värikkään lukumatkan nyky-Italian sieluun, kulttuuriin, talouteen ja politiikkaan. Kirjailija nostaa esille asioita aina saapasmaan järistysherkästä maaperästä oliivipuulehtojen kautta 'Ndranghetan hallitsemaan calabrialaiseen satamaan. Monti kirjoittaa lämmöllä ja huumorilla itselleen ja perheelleen läheisistä italialaisista ja heidän nykytilanteestaan, kattaen pöydälle myös sopivan annoksen tilastofaktaa.
Kun lukee Montin kuvausta Italian teollisuustuotannon - toiseksi suurinta Euroopassa - erityispiirteistä: satojen vuosien mittaisesta traditiosta, paikallisesta erikoistumisesta, pienistä perheyrityksistä, joiden osaaminen on siirtynyt sukupolvelta toiselle, tekisi mieli julistaa koko Italian teollisuustuotanto Unescon maailmanperintökohteeksi. Niin vahva on sen laadullinen imago, ja tällä hetkellä tulee mieleen, että se on täydellinen vastakohta huonomaineiselle kiinalaiselle halpatuotannolle. Italialla ei juuri ole raaka-aineita, vaan kaikki on jalostusta. Sitä, jota meidänkin metsäteollisuudelta toivotaan: vähemmän sellua, enemmän jalostusta. Raaka-aineista mainitaan yksi ja sekin on Carraran marmori. Osa isoista brändeistä on jo myyty kansainvälisille sijoittajille. Kunnioittavatko ne sitä osaamista, jota on 1500-luvulla aloittaneella perheyrityksellä?
Italialainen ruoka kamppailee maineesta ranskalaisen kanssa, mutta italialaiset eivät siinäkään pode huonoa itsetuntoa. Sen sijaan heidän satoja vuosia vanhat oliivipuunsa kamppailevat Xylella-bakteerin kourissa ja tekevät kuolemaa. Bakteeri saapui Costa Ricasta pienen koristekasvin mukana. Viattoman pienet bakteerit ja virukset runtelevat maailmaa ennen kokemattomalla tavalla. Tai siis ihmisen mittakaavassa, ei kai se mitään uutta ole. Ranskalaiset ja italialaiset ovat ottaneet yhteen hienostuneemmilla ja vähemmän eleganteilla tavoilla. Italialaiset ovat Montin mukaan päätelleet, että ranskalaiset kuljettavat paljasta patonkia hikisessä kainalossa, eivät käytä bideetä ja ovat keksineet hajuvedet, koska eivät peseydy. Samoin rakkaat naapurit ovat taistelleet suurmiestensä omistusoikeudesta, Leonardo da Vincistä Napoleoniin.
Italia kansallisvaltiona on nuori Euroopassa ja sen jäljiltä ihmisille maakunnat ja niiden identiteetti on läheisempää kuin valtion. Sitä korostavat oman maakunnan yritykset erikoisuuksineen. Italialaiset ovat aikojen kuluessa muuttaneet monista syistä ympäri maailmaa, isoja yhteisöjä on Yhdysvaltojen lisäksi Etelä-Amerikassa, Brasilian Sao Paulosta Uruguayhin. Italian kolonialismi suuntautui aikoinaan köyhiin maihin ja sen seurauksena Eritrean pääkaupungista Asmarasta on sanottu, että se on eräänlainen aikamatka vanhaan Italiaan. Sen keskustasta löytyy mm Casa del formaggio. Italialaiset muuttavat entistä enemmän pois ja valitettavasti nuoriso enenevästi jäädäkseen. Yhdessä vähäisen syntyvyyden ja mahtavan valtion velan kanssa, kasvava eläkeläisväestö kuormittaa yhteiskuntaa kestämättömästi. Velka syntyi etupäässä 80-luvulla, mutta sen korkomenot ovat nyt jättimäiset. Köyhän valtion kansalaiset ovat kuitenkin usein varakkaita, mutta varakkuus makaa pankkiholveissa ja vanhoissa palatseissa, omaisuudessa, se ei luo uutta. Päin vastoin kuin meillä luullaan, italialaiset eivät tuhlaa, he säästävät eivätkä palkatkaan ole kasvaneet koko 2000-luvulla kuin murto-osan siitä mitä muissa Euroopan maissa.
Entä mikä yhdistää Moldovaa ja Italiaa, paitsi erityisen matala syntyvyys? Se että moldovalaiset synnytysikäiset naiset tulevat hoitamaan yksinäisiä italialaisia vanhuksia. Italialainen suurperhe, La famiglia, esiintyy nimittäin enää vanhoissa neorealistissa elokuvissa. Nuoriso kärsii paitsi työttömyydestä ja näköalattomuudesta myös siihen helposti johtavasta huonosta koulutuksesta. Montin mukaan Italian koululaitos rappeutui paljon Berlusconin hallinnon aikana, 80-90-luvuilla. Muistan edesmenneen teräväkynäisen kriitikon Jukka Kajavan joskus niinä aikoina tuhahtaneen, että italialaiset eivät enää tuota mitään näkemisen arvoista kulttuuria, heillä on vain historiansa ja ruokansa.
Monti käy läpi Italian vasemmiston näivettymiseen johtaneen polun, Viiden tähden liikkeen ja sen hallituskumppanin, suurimmaksi puolueeksi kivunneen La Legan nousun ja tuhon, sekä viimemainitun puheenjohtajan, Salvinin suuren uhon - ennen joutumistaan oppositioon, vastoin ennakkosuunnitelmia. Niin paljon kuin olikin saanut somessa seuraajia, harkitun ja huolellisesti hoidetun digianalyysin ja algoritmien käytön tuloksena, somessa Salvini myös upotettiin, ainakin toistaiseksi.
Berlusconin ja Salvinin tapaisista tyypeistä päästäänkin sopivasti viimeiseen lukuun: Italian menestynein yritys. Se on Calabrian mafia, 'Ndrangheta, vuosiliikevaihto 50 miljardia euroa. Hassua kuinka isot rikollisjärjestötkin menestyvät, kun organisaatio on mietitty ja hyvin toimiva. Sisilian mafia, Cosa nostra on kuulemma jo vanhentunut ja lukuisten attentaattien, murhien ja pidätysten jälkeen kuihtunut, Napolin Camorra taas hajanainen ja sisäisessä kuohunnassa. 'Ndrangheta toimii toisin, ei näkyviä attentaatteja, ei glamoröösiä mafiosolookia, joka aikoinaan siirtyi Kummisetä-elokuvista mafian käyttöön, vaan askeettista elämää, tuntemattomat pomot, hiljainen verkosto ja takana maailmanlaajuinen kokaiinikauppa. Asiakkaina ei ole enää maksukyvyttömiä heroinisteja, vaan työssäkäyviä milanolaisia - ja hajautetut sijoitukset.
Silmiä avaava ja sivistävä teos toteaa Kirjakeittiö-blogi.
Anton Monti: Minne menet Italia?
Kustantamo S&S, 2019, e-kirja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti