Tuli vietettyä helteinen kesäkuun loppu Iniön saaristossa. Onneksi, kaupunkiasunnossa olikin palattua tuulettamista, että sai kuuman ilman ulos ja raikastettua kämpän siedettäväksi nukkumisen kannalta.
Villiruusu kukki parhaimmillaan saariston aika kuivaksi käyneessä luonnossa. Kevät oli ilmeisesti kuitenkin riittävän kostea, koska kaikki saariston alkukesän kukat kasvoivat rehevinä, ruohosipulit, ketoneilikat, kurjenpolvet, nurmikohokit.
Meidän mummonmökin pihassa on vuosikymmenten kuluessa kasvanut omenapuu, herukkapensaita, pioni, liljoja ja monenlaisia kivikkokasveja. Hilda-mummoni aikaan pioni kukoisti, mutta katosi jossain vaiheessa. Pioni ei ole yrityksistä huolimatta enää uudelleen onnistunut paikalle kotiutumaan, mutta malva leviää paahteisella niityllä paremmin kuin mikään muu. Siitä tykkäävät kimalaisetkin, jotka pyörivät kukissa pölyn peitossa. Joku näyttää nukahtavankin kukkapedillään.
Turun saaristossa, kihdin tuntumassa pieniä luotoja riittää retkeilyyn. Ne ovat ihanimmillaan hellesäässä. Auringonpaiste paahtaa ilmaan katajanmarjan ja variksenmarjan tuoksua, tiirat kirkuvat, joutsenia on aina vain enemmän. Meidänkin lähisalmessa pariskunta uitti kuutta pitkäkaulaista harmaata poikasta.
Ainoa ongelma on mistä löytää varjoa näillä + 30 asteen helteillä, jokunen lepän varjo aina löytyy. Vesi on vielä kirkasta, toivottavasti viileämpi sää sekoittaa alkavat sinileväkukinnot.
Kiitos kauniista kuvasetistä, jonka myötä saariston hyvä henki tuulahti ympärilleni! Lapsuuden ja nuoruuden kesät meren äärellä viettäneenä, ei kyllä ole merituulen ja merentuoksun eikä lämpimien siloisten kallioiden ja pienten urheiden kukkijoiden eikä vesilintujen seuraamisen voittanutta...
VastaaPoistaMainiota kesänjatketta Sinulle:)
Ei ole saariston voittanutta, hellesäällä nimenomaan. Kiitos, samoin sinulle Takkutukka, mukavia kesätunnelmia :)
PoistaIhanaa🌼
VastaaPoistaAina noita jaksaa kuvata vuosikymmenestä toiseen. Taitaa olla Suomessa niitä harvoja paikkoja, missä luonto on niin luonnontilaista. Suurempien saarten keskeltä löytää vielä vanhaa metsää, jonkalaista muualta Suomessa ei hevin löydä.
PoistaOnpa ainutlaatuisen kaunista! Pääsen näiden kuviesi kautta tunnelmaan mukaan.
VastaaPoistaAina näistä sileiksi hioutuneista rantakallioista, taivaan ja meren sinestä inspiroituu. Jossain vaiheessa jätin kameran kotiin, kun ajattelin että onhan näitä jo kuvattu. Se ei enää merkitse mitään, kun puhelin on kuitenkin - ja hyvä niin :)
Poista