Sivut

▼

torstai 30. heinäkuuta 2020

Liv Strömquist: Uppgång & fall




Nappasin kirjaston hyllystä vuonna 2016 ilmestyneen sarjakuvakirjan, jossa Liv Strömquist tyylillään: sarkastisilla kommenteilla tarjoiltua faktatietoa lähdeviittauksin ja omilla oivalluksilla kiteytettynä ruotii maailman tilaa.  Strömquistin luupin alle joutuu nyt sekä Carpe diem -tyyppinen kulunut klisee että Ruotsin prinsessa Madeleinen aviomies Chris hedgerahastomeklarina eli kapitalismin olemuksen esimerkkinä, filosofi Ayn Randin ajattelu, ylipäätään varallisuus ja sen jakautuminen maailmassa.

Carpe diem, tartu hetkeen -ajatusta markkinoidaan yleisesti idän viisautena, jonain buddhalaisena valaistumisena, jota me länsimaiden tulevaisuuteen orientoituneet menestyksen metsästäjät emme osaa.


Strömquist toteaa, että mehän nimenomaan osaamme hetkessä elämisen. Meitä eivät miljoonat sukupuuttoon tapetut lajit tai rajallisten resurssien loppuun käyttäminen ole koskaan huolettaneet. Strömquist hämmästelee, miksi henkisyyttä etsivät länsimaiset nuoret pyhiinvaeltavat Intiaan kun paljon lähempää löytyy täydellisiä hetkessä eläviä, useita ilmastonmuutoksen kieltäviä yksityiskoneellaan posottavia yritysjohtajia. He toimivat parhaimpina malleina hetkessä elämisestä.


 Chris O'Neill saa käydä esimerkistä, kun Strömquist perkaa maailman överirikkaiden traditiota, mielipuolisten omaisuuksien kasautumista ja kieltämättä säälittävää näkemystä elämän tarkoituksesta, jonka Strömquist tutkimuksissaan löytää: rikkauden edelleen kasvattamisen, kaikin keinoin. Keinoja ovat esim hedge-rahastot, joiden aika rottamaisia periaatteita valaistaan. Muuta mallia näiden perheiden lapset eivät näe. Strömquistin päätelmät ovat armottomia.


Raflaava on tämäkin Strömquistin teos, mutta ei ihan niin osuva kuin aiemmat Einsteinin vaimo tai Kielletty hedelmä. Tekstiä on enemmän ja kun sitä on ruuduissa liikaa, se alkaa olla rasittavaa lukea. Vähemmän sarjakuvan keinoja, enemmän tarvetta painetulle tekstille. Strömquist on tässäkin pisteliäs ja ahkera tutkija ja käy pelottomasti valaisemaan  maailman epäkohtia.



 Liv Strömquist: Uppgång & fall
Ordfront Galago, 2016, 133 s
klo

3 kommenttia:

  1. Ariel30. heinäkuuta 2020 klo 14.28

    Mitä enemmän luen bloggauksia Liv Strömquistin sarjakuvista, sitä enemmän hän kiinnostaa. Pitää varmaan joskus lukea häneltä joku teos, kiitos tästä esittelystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ariel30. heinäkuuta 2020 klo 14.29

      Ja niin totta tuo, että me länsimaissa hallitsemme kyllä mainiosti hetkessä elämisen.

      Poista
    2. Leena Laurila 31. heinäkuuta 2020 klo 9.55

      Strömquist on tosiaan piristävä aktivisti-taiteilija. Carpe diem -esimerkki tässä antaa hyvän kuvan hänen tavastaan yhdistellä ja analysoida asioita omaperäisesti. Hän on vielä nuori, mutta tunnistan hänen suhtautumisessaan jotain 60-lukulaista, sellaista laajempaa perspektiiviä mitä nykyisenä tiukemmin kuplautuneena aikana näkee vähemmän. Tietoa tulee myös paljon, eikä mitään hatusta vedettyä, vaan tarkasti tutkittua ja lähdeviittauksin varustettua.

      Poista