Rauno Lahtinen: Murhia ja hirmutekoja Turussa

Jatkan noin yli 50 vuoden katkoksen jälkeen true crime -lukemistoa. Silloin luin isäni kirjahyllystä löytämäni Pariisin rikospoliisin tutkimusraportteihin pohjaavat kaksi teosta, joiden ihokarvoja nostattavat nimet muistan vieläkin: Synnin väreet ja Rikollista verta. Synnin väreistä muistan yhden kammottavan mustavalkoisen valokuvan. Siinä oli kuvattu rikollisen kädet, joiden kynnet olivat niin pitkät että ne kihartuivat päistään korkkiruuvimaisesti. Kummallisten kynsien omistajankin nimi jäi mieleen: Hanoi Shan. Ja tietenkin löysin myös Synnin väreet ja Hanoi Shanin googlaamalla. Kirjailijaa en muistanut, mutta hän näyttää olevan Harry Ashton-Wolfe ja hänen esittelystään löysin maininnan myös tuosta pitkäkyntisestä: (HAW)... is an important part of investigating teams in Paris tracking down fiendishly cunning criminals, such as the Eurasian Hanoi Shan. Hauska muisto, jos näin voi sanoa tästä aiheesta. (Crimes of Love and Hate, The Thrill of Evil)

Hieman kotoisammasta ympäristöstä on tietokirjailija, dosentti Rauno Lahtinen kirjoittanut lähtökohdiltaan saman tyyppisen tietokirjan, jossa viaton kotikaupunkini Turku näyttää läpi 1900-luvun rypevän rikoksissa. (Piti oikein tämäkin tilasto googlata eikä Turku siinä näytä mitenkään poikkeuksellisen väkivaltaiselta suomalaiselta kaupungilta suhteessa väestöön.) Rikosten tutkinta paljastaa mielenkiintoista ajankuvaa. Rauno Lahtinen on otsikoinut käsittelemänsä tapaukset ajan henkeä tyylikkäästi myötäillen sekä löytänyt runsaasti kuvia ja raflaavia lehtiotsikoita tunnelmaa syventämään. Lehdistö on jo kauan osannut herkutella rikosten yksityiskohdilla. Asioita valaistaan kirjassa rikostapausten ohessa yleisillä tietoiskuilla esim kieltolaista, aselainsäädännöstä, abortista, itsemurhista ja rikoslainsäädännöstä. Sellainenkin mielenkiintoinen yksityiskohta tulee vastaan yli sadan vuoden takaisesta ajasta, että poliisit eivät olleet vuonna 1913 turkulaisten suosiossa, sillä heidän koettiin edustavan Venäjän valtakoneistoa.

Kirja etenee kronologisesti Raunistulasta vuodelta 1901 aina Turun - ja Suomen - ensimmäiseen terrorismi-iskuun vuonna 2017. Hyvin ajankohtaisesti loppusivuilla esiintyy myös näinä päivinä uutisoitu Viking Sallyn 30 vuoden takainen murha. 

Viina ja viina, kyllä se onkin maistunut! Siinä suurin yksittäinen väkivallan pyörteeseen upottava osatekijä. Sitä on juotu litroittain, ja varsinkin kieltolain aikana nautittiin entistä vahvempaa kotipolttoista pirtua. Moni ei muista mitään tekemästään ja on vielä tutkimusten alkaessa niin humalassa, ettei osaa sanoa mitään. Takseilla ajettiin valmiiksi humalassa hakemaan lisää ja jos taksikuski osoittautui yhteistyöhaluttomaksi, hänet hoidettiin pois tieltä.

Kieltolain aikana laitonta alkoholia oli helposti saatavissa ja sen nauttiminen kahviloissa oli aivan yleistä.

Naisia murhattiin mustasukkaisuus- tai muissa perhedraamoissa. Ennen DNA-tutkimuksiakin rikoksia sentään ratkaistiin oikeastaan yllättävän hyvin. Toisaalta kaupunki oli pienempi ja ihmiset ehkä näkivät tarkemmin mitä ympäristössä tapahtui. Selvittämättömiäkin tapauksia on mukana, aika todennäköisiä, mutta vaille riittäviä todisteita jääneita. Rikokset sinänsä eivät aina jaksa pitkänä ketjuna kiinnostaa, mutta tässä historiallisessa raportissa kiinnostavat olosuhteet, arkinen elämä missä tilanteeseen on ajauduttu, ihmisten ammatit - nahkuri, värjäri, räätälimestari - ja yhteiskunnallinen asema. Ja Turku tietenkin.

Rikospaikat, pakoreitit, kaupungin kadut, osoitteet ja vanhat valokuvat niistä alkavat elää, maisema muuttuu silmien edessä, ajan virrassa. Ei ole enää ravintola Valenciaa tai Moselia, jossa Sirkka-Liisa Valjus tanssi aamutunneille eikä vossikkariviä Hamburger Börsin edessä torin laidassa odottamassa hotellista yön pimeydessä kiiruhtavaa asiakasta. Mutta on Samppalinna ja Vartiovuorenmäki ja Ruissalo, jonka rannoilta on löydetty yksi ja toinen ruumis kellumasta. Ja Kaskenmäki, jossa kultaseppä Kantola pääsi hengestään.

Raitiovaunu Turussa Hamburger Börsin edustalla, 1900-luvun alkupuoli. Kuva: Museovirasto

Kuka tappoi Raunistulan kuninkaan? Raunistulalla ja Korppoolaismäellä oli huono maine vielä lapsuudessani. Hyvinvoinnin kasvaessa nekin alueet ovat rauhoittuneet ja keskiluokkaistuneet, niinkuin on käynyt muissakin kaupungeissa ennen hyljeksityille osoitteille. Mutta sata vuotta sitten ne olivat köyhiä ja levottomia kulmia, joissa ei ollut turvallista pimeällä liikuskella. Esimerkiksi eräs Edla Salonen vihasi entistä rakastettuaan niin tulenpalavasti, että oli ensin myrkyttänyt tämän kaivon ja sitten vielä tehnyt pommin laittamalla dynamiittia suuren koivuhalon sisälle.

Muutama rahanhimoinen ja häikäilemätön auervaarakin Turun murhahistoriaan sisältyy, kuten Johan Bäckman, jolla oli perhettä monella paikkakunnalla ja varakas leskirouva Anni Nurminen kiinnostuksen kohteena Turussa. Ruumis piti kaivaa ylös haudasta ja kappas vain, strykniini oli tappanut naisen eikä sydänvika. Kiinnostava yksityiskohta oli Anni Nurmisen orvoksi jäänyt tytär Kyllikki. Hänestä tuli palkittu kääntäjä, joka suomensi Stendahlia, Bo Carpelania ja Tove Janssonia. Vuodesta 1959 hän oli Kyllikki Härkäpää.

Mitä tapahtui Vartiovuorella tammikuisena yönä 1927? Vartiovuoren murha vuonna 1927 oli koko 20-luvun puhutuin ja Juha Siltanen teki siitä näytelmän Ihana neiti N. eli Vartiovuoren arvoitus Turun kaupunginteatterille syksyllä 2018. Vankilasta ennen koko tuomionsa kärsimistä vapautunut pariskunta Margit Niininen ja Allan Törnudd olivat Klaus Törnuddin vanhemmat ja hän on kirjoittanut heistä omakustanteena kirjan. Heidän tapauksensa herättää miettimään, että oliko oikeus sittenkään sama kaikille, vai sovellettiinko varakkaampiin sittenkin lievempää asteikkoa. Seitsemänkymmentäluvulla Turun Ruissalossa kävi tapporeissulla Charles Mansonia muistuttava amerikkalainen skitsofreenikko Clarence McCutcheon.

Viking Sallyn murhatapaus on juuri nyt oikeudessa käsiteltävänä, syytettynä tanskalainen epäilty, joka jo on ehtinyt kehua selvinneensä murhasta vapaana miehenä. Viking Sally sen sijaan lepää meren pohjassa. Siitä tuli sittemmin Estonia. 

Rauno Lahtinen: Murhia ja hirmutekoja Turussa
Sammakko, 2021, 400 s