Sivut

lauantai 14. tammikuuta 2023

F. Springer: Bougainville



Bougainville on Salomonin saariston suurin saari Tyynellä valtamerellä. Toiset saaret ovat Choiseuil, Santa Isabel, San Cristobal ja Guadalcanal, mutta kolmen neljän aikaan yöllä Bougainville on minun pakopaikkani. Harjoituksen myötä pääsen sinne nykyään neljässäkymmenessä minuutissa. Makaan siellä hiekalla aamuun asti.

F. Springer, viralliselta nimeltään Carel Jan Schneider syntyi siirtomaa-aikaisen Alankomaiden Itä-Intiassa ja työskenteli myöhemmin diplomaattina suurlähettiläänä ympäri maailmaa. Hän on kirjoittanut monia omiin kokemuksiinsa perustuvia romaaneja ja novellikokoelmia, joista on saanut sekä elämäntyö- että tästä viime vuonna suomennetusta erillisen palkinnon. Kirjailija kuuluu nykyään Alankomaiden suuriin klassikoihin ja on siellä hyvin suosittu. Suomentaja Titia Schuurmanin nimi kaikui tutunoloisena päässäni ja muistinkin mistä: hän on suomentanut oivallisesti - ja koonnut - myös aiemmin lukemani hienon kokoelman intialaisia novelleja, Aito huijaus.

Saattaa johtua tuosta ympäristöstäkin, 1970-luvun Bangladeshista, että tässä yllätyksellisessä kolmeen eri ajanjaksoon ja näkökulmaan leikatussa kertomuksessa aistin paljon samaa. Mahtaako maailmassa olla toista ammattia, jossa yksi ihminen voi elämänsä aikana kerätä niin monipuolisen kuvan maailmasta, sen valtioista, yhteiskunnista, ihmisistä ja kielistä, maantiedosta, kulloisestakin yhteiskunnan tilasta puhumattakaan - kuin diplomaatin ura? Kun siihen yhdistyy kirjallista lahjakkuutta ja huumorintajua voi tuloksena kasvaa Bougainville, eksoottinen kudelma täydennettynä ripauksilla vallankumouksellista intoa, paikallisväriä ja jopa Tuulen viemän tyylistä kirvelevän haikeaa rakkautta.

Pääkertojana toimii Bo, Alankomaiden asiainhoitaja, Chargé d'affaires of the Netherlands, Bangladeshin Daccassa, toisena kertojana tämän lapsuuden ystävä Tommie ja kolmantena viimemainitun äidin isä, Johan de Leeuw. Viimeinen tuo kertomukseen historian tapahtumia 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta ja sammumattoman innon marxilaiseen vallankumoukseen, jonka seuraajien vääjäämättömän vähenemisen ukko vanhoilla päivillään joutuu kokemaan. Siinä vaiheessa nuoruuden muisto salaisesta pitkän laivamatkan aikaisesta suhteesta erääseen Mata Hari -nimellä tunnettuun naiseen on jo haalistunut.

Aivan parasta Bougainvillessä ovat herkulliset kuvaukset erilaisten kulttuurien törmäyksistä aika kaoottisessa maassa, jonka länsimaat - ja Neuvostoliitto - olivat valinneet erääksi kehitysmaa-avun kohteeksi. Esimerkkinä Hollannin kansan lahja Bangladeshin kansalle: 200 tonnin painoinen imuruoppaaja, joka rauhallisesti purjehti satamaan saksalaisessa aluksessa, kyljissään punaisella maalattu asiainhoitajan hotellin osoite, huonenumeroa myöten.

"Do you see what I see, sir?" sanoi minun amiraalini innostuneesti. "There she is." Merimiehelle imuruoppaajatkin ovat laivoja ja siis naispuolisia. "Yes",  minä sanoin, "there she is. The address is correct."

Kun diplomaatti, paikallinen amiraali ja pokkurointia odottaneet venäläiset olivat yhteistoimin hoitaneet ruoppaajan satamaan, ei hotellihuoneeseen, kertoja huomaa, että on todellakin autuaampaa antaa kuin ottaa.

Eri näkökulmien vaihtelevat luvut on kirjassa eroteltu tekstityypein, ja isoisän sekä Tommien luvuissa otsikoihin on lisätty paikka ja aika, Malang, Jaava, 1934... Siitä huolimatta minulle tuotti pieniä vaikeuksia pysyä kärryillä siitä, kuka nyt on äänessä ja mikä suhde hänellä on noihin toisiin. Kirja on nimittäin suhteessa historiallisiin tapahtumiinsa, aikajänteeseen ja monenlaisiin risteäviin kohtaloihin ohut. Diplomaatin elämään niitä käänteitä todellakin taitaa mahtua moninkertainen määrä enemmän paikallaan pysyvän ihmisen rajalliseen elämään verrattuna eikä siitä kirjoittaessa jouda tuhlaamaan aikaansa jonninjoutavaan höpötykseen.

Rakkauskertomus kietoutuu kaverusten Tommien ja Bon kouluaikaiseen ihastukseen Madeleineen. Luokkakokous kerää entiset luokkatoverit yhteen 25 vuoden jälkeen, mutta siinä vaiheessa Tommie on hukkunut Bengalinlahden aaltoihin. Romaani alkaa tästä onnettomuudesta. Sittemmin siihen kiertyy kokemuksia niin monialaisesti, että kirjaa voi lukea vain hämmästyneenä. Paikallisseikkailuihin, Japanin sodan aikaiseen miehitykseen, isoisän vallankumousajatuksiin, ruotsalaisen kollegan mustasukkaisiin ajatuksiin vaimosta kotona sekoittuu diplomaatinkin omakohtaista eksistentiaalista pohdintaa siitä, mitä hän itse asiassa on tekemässä täällä, kaukana perheestään. Ammatti vaikuttaa olevan samanlainen koskaan sammumaton kipinä kuin on yksinpurjehtijalla jatkuva halu päästä merille.

Mielenkiintoinen ja hauska lukukokemus tämä Bougainville ja loistava suomennos.


F. Springer: Bougainville, Een Gedenkschrift, 1981, suomentanut Titia Schuurman
(Kirjoitettu Teheranissa/Luandassa 1978-80)
Aviador, 2022, 144 s


3 kommenttia:

  1. No tässäpä jotain, mitä ei usein varmasti pääse lukemaan! Saati kokemaan. Eipä ole tullut luettua alankomaalaista kirjallisuutta varmaan yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä saa todellakin tiivistetyssä muodossa aika ison pläjäyksen siirtomaahistoriaa ja -politiikkaa ja sekä traagisia että komediallisia ihmiskohtaloita. Herman Kochilta olen lukenut useamman teoksen ja tällä hetkellä hollantilaisten kirjailijoiden lukumäärä minulla on näköjään 7.

      Poista
  2. Ei vaan 4, joilta siis Kochilta olen lukenut useamman.

    VastaaPoista