Jevhenija Kuznjetsova: Kysykää Mialta

Ukrainalaisen kirjailijan Jevhenija Kuznjetsovan teos ilmestyi vuonna 2021, vuosi ennen Venäjän hyökkäystä. Tämä on ehkä siinä mielessä oleellista, että vaikka Itä-Ukrainassa ja Krimillä oli ollut sodan olosuhteet jo Krimin miehityksen aikana ja sittemmin, muualla Ukrainassa elettiin rauhassa eikä kai tavallisten ihmisten kesken osattu kuvitella tämän päivän todellisuutta.

Kysykää Mialta on nimittäin "hyvän mielen" kirjallisuutta. Se kertoo monen sukupolven naisista, joita ripotellen saapuu isoäiti Teodoran luo Ukrainan maaseudulle tuulettamaan tunteitaan, olemaan yhdessä, juttelemaan ja riitelemään, kunnostamaan taloa ja terassia, raivaamaan riehaantunutta omenatarhaa, käymään läpi kunkin historiaa ja kätkettyjä salaisuuksia. Niihin kuuluvat menneet parisuhteet, käynnissä olevat irtiotot ja kehkeytymässä olevat romanttiset suhteet. 

Kuvioissa on riehakkaita ja suomalaisen silmissä villejä ratkaisuja, kuten 2-vuotiaasta Ljosa-tytöstä käyty tikun veto siitä, kuka hänet ottaa hoitaakseen. Eräs ex-puoliso nimittäin tipauttaa tytön paikalle ja porhaltaa pois, kuten tytön äitikin on jo kadonnut. Mutta ei hätää, tässä porukassa ottajia on monia. Nuoret aikuiset Mia (vaihtelevasti myös Solomiaksi kutsuttu) ja Lilia, sisarukset ovat parhaita kavereita, heidän serkkunsa Marta on omanarvontuntoinen bisnesnainen, joka on kadonnut Intiaan ja saapuu selityksiä antamatta kaksosraskauden tilassa kesän viettoon. 

Dialogit ovat pippurisia, sisarusten keskinäinen ymmärrys ja perheen boheemius sallii railakkaan jutustelun. Kun talossa ja puutarhassa hiippailee myös monenlaista miespuolista eksää tai remonttimiestä - vaikkakin aina vain taustalla - joita kerätään pöydän ympärille, katettuna on italialaistyyppinen mekastava ja värikäs hallittu kaaos, jonka näkee silmissään elokuvana. 

- Meidän Marta on jäänyt syntyessään vaille hormoneja, Mia sanoi. - Mitä hänellä voi tulla mukaan? Hänhän on Marta.
- Jos Herra on antanut hänen hedelmöityä, niin antaa kyllä hormonitkin, isoäiti sanoi.
- Marta! huikkasi Mia. - Tule tänne, isoäiti sekoaa kreationismiin!
- Älä nyt tuommoisia, isoäiti pyöritti päätään. - Jumalaan pitää uskoa, silloin ihmiset ovat onnellisempia eivätkä ratkea ryyppäämään.

Kysykää Mialta ylistää naisten yhteisön voimaa ja rentoa elämisen taitoa. Joissakin Lähi-idästä tulevissa romaaneissa olen nähnyt samaa. Ehkä se on sitä parasta yhteiskunnassa, jossa naiset kuitenkin on jätetty enemmän tai vähemmän passiiviseksi yhteiskunnan osaksi, vailla todellista vaikutusvaltaa. Naiset löytävät ystävyyden ja solidaarisuuden kenties helpommin kuin meillä. Paikoitellen epäuskottavine käänteineen romaani on aikuisten satu kauniista kesästä ja lämpimistä tunteista mustan mullan ja sen hedelmällisyyden keskellä. Romantiikka puhkeaa siellä täällä kukkimaan, naiset ovat ronskeja mutta tunteellisia.

Ymmärtää hyvin, että venäläiset eivät Ukrainassa edes ennen nykyistä sotaa nauttineet suurta suosiota. Silti ainoan venäläisen naisen kuvaaminen tympeänä luksusprostituoituna on minusta ikävä klisee. Käsitykset venäläisten asenteista vilahtavat yhdessä muisteltavassa keskustelussa, jossa törmätään venäläisten ylläpitämään yleisselitykseen ukrainalaisista fasisteina.

Joka tapauksessa tässäkin romaanissa kuvataan muutosta ajassa, isoäiti, ja naapuri edustavat vanhan ajan naisia, joille kaikki valinnat ovat selkeitä; lapset määrittävät ne. Miehet nyt voivat sitten lähteä mihin lähtevät. Ja lähtevätkin. Sen sijaan 3-kymppiset päähenkilöt miettivät jo omia valintojaan ja sitoutumisiaan suunnitelmallisemmin. Toisaalta loppuratkaisut viittaavat perinteisiin kuvioihin, kuten tämän tapaiseen kirjaan sopiikin, nätisti solmitut suhteet.

Kysykää Mialta oli Euroopan Unionin vuoden 2022 kirjallisuuspalkintoehdokas.

Jevhenija Kuznjetsova: Kysykää Mialta

Спитайте Мієчку, suom. Eero Balk

Aula & Co., 2022, 217 s