Sivut

sunnuntai 16. heinäkuuta 2023

Kesää saaristossa ja liikaa kesken jääneitä kirjoja

Vesi lämpeni pikkuhiljaa viikon aikana ja sinilevää alkoi näkyä pitkinä riimuina viikon loppupuolella. Voi Itämeri-parkaa, sen tila tuntuu vain heikkenevän vuosi vuodelta. Emme nähneet jälkiä tänä kesänä huhutusta ryhävalaasta, mutta hylkeen näimme Brändön ja Iniön välisellä Kihdillä. Jonkin aikaa se ui pää pinnalla kunnes katosi syvyyksiin.
 

Saaret ovat kuitenkin ikuisen oloista maisemaa ihmisen perspektiivissä. Jääkauden pyöristämät kalliot, meidän rakas peruskalliomme tuntuu turvalliselta kun siitä saa lähikosketuksessa nauttia. Ja saariston, isompien saarten metsät ovat itse asiassa kait lähes aarnimetsiä, sinne eivät metsäkoneet niin vain eksy.







Mutta ketä voisin syyttää huonosta keskittymisestä lukemiseen? Ainakin Bidenia ja yli viikon kestänyttä uutiskohinaa, kuin Jeesuksen toinen tuleminen olisi ollut odotettavissa. Oliko sitä sitten idioottimaisesti seurattava useita kertoja päivässä? Näköjään. Toinen epäilyksen alainen on tietenkin Riikka Purra. Kenelle tulivat yllätyksenä nykyisten persupoliitikkojen rasismi? Olivat ne tekstit kyllä harvinaisen paksua juttua, kun ei scriptoja ja hommafoorumeita ole tullut luettua. Salonkikelpoisuutta on rakennettu, mutta ydin on tietenkin sitä itseään ja muuttumaton. Se on käynyt selväksi siitä tavasta, jolla persut syyttävät muita ajojahdista eivätkä näe mitään korjattavaa omissa näkemyksissään.


Oikeasti syy huonoon keskittymiseeni on se, että mummonmökin tuvassa ei porukassa tule luettua, enimmäkseen tuli tehtyä ristisanatehtäviä ja seurusteltua. Ja seurattua noita uutisia.

Ja toinen pääsyy on se, että olin valinnut kirjoja, jotka eivät sytyttäneet. Ensin suljin Pierre Lemaitren Loistavat vuodet. Saippuakauppiassuvun historia Libanonissa maistui väkinäiseltä, vaikka tiedän Lemaitren taidon punoa vetävää juonta vaikka mistä. Seuraavana lähti Tessa Hadleyn Vapaa rakkaus. Englantilainen aamupala, papuja paahtoleivällä oli viimeinen pisara, mutta sitä ennenkään perheenäidin ja tuttavaperheen pojan orastava romanssi ei kiinnostanut ollenkaan.

Klassikkohaastetta silmällä pitäen olin varannut August Strindbergin Hullun puolustuspuheen. Misogyniasta syytetty Strindberg antoi todellakin siitä näytteen, tai jotenkin monimutkaisesta naissuhteesta joka tapauksessa. En vain jaksanut sitä epäluuloista mustasukkaisuutta.



Mökin kirjahyllystä löysin Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin joitakin vuosia sitten enemmänkin markkinoidussa minikirjaformaatissa. Ehdinkin siitä hieman innostua, mutta sitten se tapahtui. Plääh. New Yorkin muusta maailmasta erillinen maailma ja siinä vielä erillinen kulttuuri- ja taidepiirien puhe maalauksista, niiden vivahteista ja siihen sitten ripoteltu parisuhteiden verkosto. Ei sytyttänyt. Maistui minusta teennäiseltä ja tosikkomaiselta, vaikka lupasikin trillerin omaista jatkoa ja ylistyksiä riitti kannessa. 

Saas nähdä, kuinka kauan kestää maistiaistyyppinen lukutapani. Toivottavasti ei enää kauan. Ikävöin kirjaa, joka vie maailmaansa.






12 kommenttia:

  1. Ymmärrän tilanteesi todella hyvin. Itsellä on ollut samanlaista. Kesä on paljon läheisten tapaamista, jolloin keskittyminen herpaantuu (hyvästä syystä tietenkin) ja tämä viimeaikainen hallituksen tempoiluhan on yhtä jännitysnäytelmää, jota pitää seurata valppaana.

    Harmittaa kun ainakin kuusi hyvää kirjaa on jäänyt omaa kirjoitustaan vaille edellämainituista syistä. Minä hylkäsin samat Lemaitren ja Hadleyn. Nyt on monta Osamu Duzaita lainassa, mutta saapas nähdä, miten niidenkin kanssa käy.
    Kurkin vain kännykästäni, onko Rkp:n ministereiltä mitään uutta.

    Tänään tapasimme pojan perheen tukeman nuoren afgaanimiehen, jonka peruskoulusta valmistumista juhlimme. Hän puhui todella hyvää suomea ja oli hyvin määrätietoinen, aikoi suorittaa kolmen vuoden jatkokoulutuksensa kahdessa vuodessa jne. Millä oikeudella ja millä rahkeilla Purra ja rasistiset kumppaninsa näitä ihmisiä halveksivat!

    Miki Liukkosen kuolema on vielä yksi asia, jota en saa mielestäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huvittavaa, että sinulla jäänyt samoja kirjoja kesken. Toisaalta eihän se mikään ihme ole, noitahan monet ovat lukeneet ja niistä kirjoittaneet viime aikoina. On tietenkin oikein, ettei sitä mukavaa seurustelua muiden mökillä olevien kanssa vähennä kirjan takia. Siihen on eläkeläisellä ihan riittävästi aikaa muina aikoina. On silti myönnettävä, että minullakin puhelin koko ajan mukana ollen on alkanut rikkoa keskittymistä - vaikken siis missään somessa ole, paitsi blogeissa. Uutisia tulee turhankin usein vilkuiltua. Ja lehteä luettua niin että aamulehdestä on jo usein muutama artikkeli tullut etukäteen jo silmäiltyä.

      Aivan totta, persupoliitikkojen törkeys on nyt enemmän esille nostettuna ennen näkemätöntä alatyylistä kiusaamista. Ei melkein ole uskoa silmiään, koulutettua aikuista porukkaa! Niin samaa kuin natseilla ennen valtaan nousua, kuten sitä aikaa kuvattiin tuossa New Yorkin yliopiston proffan teoksessa Demokratian kuolema. Näkee kuinka helppoa ihmisjoukkojen on tottua rasistiseen kielenkäyttöön.

      Poista
  2. Kiitos kauniista kuvista, jotka kantoivat suolaisen meren tuoksun tänne asti!
    Eihän noissa maisemissa raaski kirjoihin uppotua vaan antaa silmän ja sielun rahoittua ja vaellella maisemista nauttien.

    Vaikka mäyräkoirat ovat varsin mukavuudenhaluisia ovat ne myös tarmokkaita ja kaikki omamme ovat kyllä myös uimaan uskaltautuneet, metsästyslinjainen jopa hirven perässä.

    Maistiastyyppisellä lukemisella ja hienoisella huomion häröilyllä on oma aikansa ja keskikesä varsinkin on sille ainakin omalla kohdallnia tyypillinen, kyllä sitten syksyn pimenevät illat sateineen ja talven tuloinen keskittävät fokuksen taas tiivimmin kirjoihinkin.
    Aurinkoisia päiviä ja leppeitä, suolaisia tuulahduksia sinne saarten helmaan:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi! Lohduttavaa. En ota tätä lukujumia kovin vakavasti, se on pikemminkin hieman outo tila, kun on tottunut semmoiseen luotettuun kirjaystävään lähellä:)

      Meidän Dora oli aivan elementissään tuolla mökillä, paitsi ei merellä. Ajoi kerran valtavan sonnin meidän etupihalta tiehensä. Sonni oli karannut kylältä, silloin n 30 vuotta sitten siellä vielä oli niitä. Koira haukahti kerran mutta harvinaisen syvältä se ääni tuli. Sonni kääntyi niiltä sijoiltaan ja pakeni paikalta. Sekin on hauska muisto pienestä mutta temperamenttisesta hauvasta.

      Poista
  3. Meren tuoksu on huumaava! Sain iteki sitä pitkästä aikaa haistella, ku kävin Lumijoen Varjakassa. Oon varma, että oon ollu merenneito jossain entisessä elämässäni.

    VastaaPoista
  4. Luin joskus vuosia (vuosikymmeniä) sitten Strindbergin Hullun puolustuspuheen. En siitä paljonkaan muista, mutta ei se taida mikään kesäkirja olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikeastaan kaipaa kesään "kevyempää" lukemista, mutta tuo Strindberg nyt ei vaan houkuttanut. Siinä mielessä se kyllä teki vaikutuksen, että aika nopeasti pääsi sisälle minäkertojan vainoharhaisen oloiseen mieleen.

      Poista
  5. Ei se haittaa, että kirjat jäävät kesken. Mutta se haittaa, jolleivät ne vie mukanaan. Meren äärellä mieli tyhjenee, ehkei silloin jaksa lukea (muuta kuin uutisia kauniista Suomesta).

    Minulla oli alkuvuodesta todella hyvä kirjaputki, mutta viime aikoina lähinnä tietokirjativat sytyttäneet. Ostin juuri Koneen pelon Booktorilta, en tiedä uskallanko aloittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole minuakaan haitannut, mutta nyt alkoi vähän haitata kun tuli niin monta lässähdystä perä jälkeen. Ehkä tämä klassikkohaaste, jota olen pitänyt hyvänä tapana lukea vanhempaakin kirjallisuutta, kuormitti tässä kohtaa. Niissä on aika usein niin pölyttynyttä kieltä tai kökköä suomea, ettei vaan jaksa sen kanssa painia. (En tässä jutussa nyt maininnut jokaista klassikkoa, jonka roudasin kirjastosta.) Ja siinä on tosiaan se puoli, kun ei kirja vie mukanaan, niin tulee mieleen että olenko nyt vain niin keskittymiskyvytön, että onko vika nyt lukijassa eikä kirjassa... Onneksi löysin lopulta yhden, josta olen nyt oikein innostunut!

      Koneen pelko on minusta hyvä romaani, suosittelen.

      Poista
  6. Eipä ole lukeminen maistunut minullekaan. Kirjoja olen kyllä hankkinut. Tänäänkin posti toi yhden laatikkoon, vähäsen ihmettelin sitä kun tiistaina ei pitäisi postin kulkea. Jaksoin lukea kirjasta alkukirjoituksen ja sitten alkoi nukuttaa.

    Ristikoita olen minäkin ratkonut. Onko sinulla ollut niitä Halpa-Hallin helppoja ristikoita, kun kirjoitat tuossa yllä että "kait"? Se näkyy olevan joka toisessa ristikossa. Aika jännä oli sellainen kryptoristikko, johon oli yhdistetty perinteinen ristikko. Perinteisissä teen oikeestaan joka kerta virheitä, mutta kryptot on sikäli helpompia, että ne on pakko tehdä oikein.

    Olen myös sitä mieltä kuin pari muutakin kommentaattoria, että ei kesällä välttämättä jaksa paljon kiinnostua asioista. Minulta jäävät nykyään elokuvatkin kesken, kun on niin helppo nauttia juomista ilman huolta ja huomista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kait ne on jotain halpahallin ristikoita nuo minun ristikot, vaan eivät helppoja ;)

      On ollut mukava todeta, että kyllä vaan jaksan lukea edelleen, kun oikea kirja tulee eteen. Löysin sen nähtyäni paljon vaivaa. Kannatti. Elokuvia jaksan kyllä katsoa aina, myös kesällä. Ja myös seurata uutisia, vaikka kieltämättä ne ovat enimmäkseen kamalia. Minulla ne kuitenkin toimivat myös tapana kääntää katse pois omasta navasta ja siinä mielessä aktivoivat ajatustoimintaa.

      Poista