Jen Beagin: Viileä vaalea

Big Swiss ja Rebekah. Siinä salanimet kahdelle naiselle, jotka kohtaavat kummallisia polkuja. Ensin Rebekah alias Greta tutustuu työssään Big Swissiin alias Flaviaan. Gretan työnä on litterointi, Om (!) -nimisen seksuaaliterapeutin vastaanotolla äänitettyjen sessioiden puhtaaksikirjoitus. Luonnollisesti työhön kuuluu sitoutuminen ehdottomaan vaitioloon ja luottamuksellisten tietojen salassapito. Kuinka ollakaan, viittäkymppiä lähestyvä Greta huomaa kiinnostuvansa viileä-äänisestä naisesta, joka on ammatiltaan gynekologi. Nuori, alle 3-kymppinen Flavia on kokenut traumaattisia asioita samalla paikkakunnalla, Hudsonin kaupungissa. Greta on äitinsä itsemurhan jälkeen ollut vuosikymmeniä jumissa, joten häntä kiehtoo Flavian kylmän viileä suhtautuminen kokemukseensa, hän ei suostu uhriksi. Keskushenkilöiden ohella vastaanotolta kuvataan asiakkaiden monenkirjavia seksikokemuksia ronskisti.

REP: Se mottasi mua leukaan. Näetkö tän mustelman? Se sanoo, että mun kyrpä aktivoi sen, ööh - hitto, mä en nyt muista sitä sanaa - OM: Peräpukamat? REP: Feministisen raivon. OM: Okei.

Naiset tutustuvat koiriensa kautta koirapuistossa tilanteessa, jossa toinen, Greta tuntee toisesta paitsi äänen, myös pitkälti intiimejä asioita. Siitä johtuen hän haksahtaa lisääntyvään kierteeseen salaten myös oman nimensä.  Flavia taas ei tiedä itsestään, että hänkin saattaa rakastua naiseen. Hän on nimittäin avioliitossa Luken kanssa, parilla ei ole suuria ongelmia, mutta kylläkin lapsihaaveita. Seksi vain on naiselle kuin hampaiden harjaamista, ei kovin sykähdyttävää. Kaikki muuttuu, kun hän ja Greta pääsevät lähituntumaan toistensa kanssa. Siinä vaiheessa Greta on rakastunut niin perusteellisesti, ettei voi enää paljastaa totuutta itsestään ja työstään.

Newyorkilaisen Jen Beginin Viileä vaalea tuntuu tv-sarjaksi tai elokuvaksi käsikirjoitetulta (ja bingo! löysinkin siitä vahvistuksen netistä). Siinä on paljon aineksia: terapiaa, rakkautta, seksiä, väkivaltaa (ne traumat), mielialahäiriöitä, mehiläisiä, miniaaseja, koiria. Hulvattomia vaan ei vulvattomia intiimejä kohtauksia ropisee naisten kohtaamisissa 1700-luvulta peräisin olevassa talossa, jossa Greta asuu Sabinen vuokralaisena. Sabine, omaperäinen boheemi nainen (Frances McDormand ehdottomasti elokuvassa), oman tiensä kulkija ymmärtää sekä mehiläisiä, miniaaseja että ihmisiä. Hän antaa ihmisten ja eläinten olla mitä ovat. Hänelläkin on traumansa tietenkin, hän kuitenkin antaa niiden määrittää itseään vähiten kaikista. Eteenpäin ja valoon, taitaa olla hänen filosofiansa. Siinä auttavat ainakin kaikki eläimet, pienimmistä ötököistä alkaen.

Kirjan kansiliepeessä kuvataan Om-terapeutin edustavan new age-henkistä terapiaa. En ole asiantuntija, mutta en löytänyt siitä kovin paljon sen suuntaista (googlen mukaan), enemmän tavanomaisen oloista terapiapuhetta. Sitä on liikaa samoin kuin muutakin rönsyilevaa dialogia tässä puheliaassa, paikoitellen oikein hauskassakin amerikkalaisessa nykyromaanissa. Parhaimmillaan Viileä vaalea on ihmistyyppien ja varsinkin koirien ja muiden eläinten kuvauksissa, mm Walter-kukon ylpeästä askelluksesta ja koiran mustasukkaisuudesta miniaasien saadessa liikaa huomiota. Maria Lyytisen suomennos on mainio.

Walter käveli jostakin syystä hyvin ryhdikkäästi ja näytti siltä kuin olisi vasta noussut hevosen selästä. "Miksi se kävelee kuin John Wayne?" "Se harjoittelee soidintanssiaan", Greta sanoi. "Tulevia kanoja varten."

Terapiakeskustelut eivät oikeastaan satirisoi tuota "new age-henkistä" terapiaa vaan niissä on vakavaksi tarkoitettuja oivalluksia, tyyppiä Ehkä Big Swiss voisi opettaa hänelle jotain elämästä. Vastuun kantamisesta. Itsesäälin juurimisesta ja korvaamisesta kenties jollakin hedelmällisemmällä.

Huvittavaa, kuinka monenlaiset romaanit saattavat herättää eloon nuoruuden kokemuksiani Sveitsistä. Tässä tietenkin Big Swiss on sieltä kotoisin ja muistelee Geneven kirkonkelloja, jotka soivat aina yhtä aikaa, tasatunnein kaupungin joka kulmalla, enkä ole koskaan kuullut mitään yhtä melankolista mutta samalla kaunista. Luulen, että siksi Sveitsissä on niin korkea itsemurhakuolleisuus. - Sama havainto minulla Baselin sunnuntaiaamuista, ahdistavaa ensimakua kalvinistisen maan puritaanisuudesta.

Viileän vaalean jälkeen haluaisin nähdä miniaasin, en tarkoita vertauskuvallista pientä ihmisaasia, vaan ihan oikean pienen aasin. 

Jen Begin: Viileä vaalea
Big Swiss, 2023, suomentanut Maria Lyytinen
Otava 2023, 389 s