Kyllikki Villa & Saara Villa: Äidin lokikirja

Sataa, on harmaata, lähestymme Kieliä. Ymmärtääkseni luotsia odotetaan laivaan. Kapteeni ei joutanut lounaalle, Saara ja minä istuimme juhlallisesti kahden puolen leveää pöytää kuin Pikku Lordi ja hänen isoisänsä; sunnuntain kunniaksi oli upea voileipäpöytä ja vanha tarjoilija palveli meitä vakaasti ja kohteliaasti niinkuin aina. Ajamme aivan hiljaista vauhtia (niin minusta tuntuu) vastatuuleen, sade pisaroi ruutuihin, tuntuu kuin jo hämärtyisi kun on niin harmaata ja vastaantuleva laiva oli sytyttänyt mastolyhtynsä. Sivuutimme kellopoijun. - Istuin tupakkasalongissa kahvikuppini ääressä rauhassa, yksin,  nautiskellen, ja hämmästyin yhtäkkiä sitä että näin rahaton ihminen kuin minä voi saada elämäänsä tällaista lyxiä.

Kyllikki Villa, suomentaja, kirjailija ja maailmanmatkaaja valitsi itselleen sopivan elämäntavan, joka taitaa olla ainutkertainen koko maailmassa. Hän työskenteli eli kirjoitti rahtilaivoilla vuosikausia pitkin poikin maailman merillä ja mantereilla reissatessaan. Olen tutustunut kirjailijaan Vanhan rouvan lokikirjassa. Äidin lokikirja on tyttären, Saaran äidin matkapäiväkirjamerkinnöistä kokoama ja omilla taustoituksilla täydennetty kirja äidin ja tyttären yhteisistä matkoista. Matkat tehtiin vuosina 1965-71, jolloin tytär oli 5-12-vuotias. Matkat KV rahoitti kirjoitustöillään, suomennoksilla ja lehtijutuilla, usein ennakkopalkkioillakin.

Kyllikki Villa (1923-2010), hitaan ja epätietoisen matkustamisen "grand old lady", oli tässä vaiheessa nelikymppinen, eronnut nainen. Matkustaessaan pienen tyttärensä kanssa poikkeuksellisella tavalla hän uhmasi äitiyden tiheää normiviidakkoa. Tyttärestä kasvoi matkoilla selvästikin harvinaisen omatoiminen ja fiksu lapsi ja nuori, joka ehti sekä osallistua laivan miehistön päivittäisiin toimiin, - spuulaukseen, kunnostustöihin ja maalaukseen - uiskennella ja lukea että opiskella koulusta annettuja tehtäviä, mukaan lukien erityisen kiinnostavaa algebraa, joka on kuin pitsin virkkausta. - Niin varmaan, motkotin mielessäni minä, jolle algebra oli paremminkin piikkilangan virkkausta.

Silmiin pistävää on äidin tapa suhtautua lapseen tasa-arvoisesti, ei holhoavasti, hän luottaa lapseen, mutta ei vastuuttomasti. Ajan vapaan kasvatuksen guru  oli A.S. Neill ja hänen Summerhill -koulunsa. Vapauden antaminen ei saa olla välinpitämättömyyttä, kertaa Saara V. kirjassa äidin sieltä omaksumia periaatteita. 

Me päätimme, on äidin merkinnöissä tavallinen ilmaus;  tytär huomioidaan kaikessa. Lapselle etsitään satamakaupungeissa iän mukaisia visiittikohteita, huvipuistoja ja eläintarhoja, sopivia uimarantoja. Vuosien kuluessa lukemiset yhdistävät, äiti ja tytär saattavat lukea dekkaria liian myöhään illalla tai vain jutella liian myöhään. Aamulla Saara oli kiukkuinen. Kyllikki nauttii iltaisin gininsä tai portviininsä ja molemmat pistävät tanssiksi, kun siltä tuntuu. 

Rahtilaivalla matkustaminen ei ole välttämättä mukavaa, rahdin purku ja lastaukset satamissa kestävät, mikään ei ole etukäteen varmaa, paitsi se että matkakassa usein hupenee ennen aikojaan. Varmistelun ja oikean ajan odottamisen sijaan äiti heittäytyi tyttärensä kanssa maailman ulapoille ja selvisi kaikista seikkailuista. Niistä turvallisuushakuisempi nojatuolimatkaaja saa tässä meren suolaamat maistiaiset. Matkathan jatkuivat molemmilla tämän kirjan matkojen jälkeenkin, Kyllikki Villalla aina 75-vuotiaaksi. Ei mikään ihme - hän myöntää yhdenkin matkan lähestyessä loppuaan kärsivänsä kotiintuloneuroosista. Toisaalta kostean hikisestä tropiikista palattuaan KV on onnellinen päästessään takaisin Eurooppaan. Se taisi olla hänelle se koti, varsinkin kun eurooppalaiset kielet ovat se pääasiallinen oman työn sisältö.

Matkapäiväkirjat raportoivat äidin ja tyttären matkoista Puolaan, Kreikkaan, Portugaliin, Etelä-Amerikkaan, uudelleen Portugaliin, uudelleen Välimerelle, ja kirjan viimeinen on maailmanympärimatka, joka sisältää myös pitkän maaosuuden eli matkan halki Venäjän Siperian junassa. Mustavalkovalokuvat täydentävät päiväkirjamerkintöjä.

Vastoinkäymisiäkin riittää ; matkabudjetti menee tiukille,  on sairasteluja, vatsaongelmia, paahtavan kuumia päiviä, epämukavia majapaikkoja, tylyjä ihmisiä milloin missäkin, viisisenttisiä torakoita. Enimmäkseen molemmat ovat kuitenkin uudesta päivästä ja matkan jatkumisesta innoissaan. Toisella matkalla ilmassa oli jopa pientä romanttista virettä komean kapteenin salongissa. Ja niin Kyllikki V. vahvistaakin myöhemmin, että Eros oli mukana matkalla. Tämäkin episodi sopii hyvin seikkailua ja uusia maisemia etsivän vapaan naisen kuvaan samoin kuin satunnaiset väittelyt  lounasvieraiden kanssa - joista hän myöhemmin soimaa itseään. Erityisen paljon hän nauttii laivan kannella tähtiä yötaivaalta löytäen, kosmisen yksinäisyyden tunnelmassa. 

Kun noista ajoista on yli 60 vuotta, niin tämä matkustustapa täältä katsottuna sisältää  jo kadonneita tapoja. Kyllikki V. käy paikallisissa pankeissa hakemassa ennakkomaksuja tekemistään suomennoksista. KOPin virkailija on sopinut summasta kustantajan kanssa ja se toimitetaan sovittuun paikkaan. Aikamoista palvelua pankilta noina aikoina! Aika oli ennen EUta, joten Euroopassakin matkustaminen oli byrokraattisempaa kuin tänään. Muutenkin tämä kirja vanhanaikaisine matkustustapoineen toi mieleeni lapsuuteni ensimmäisen matkakirjan, Arvid Lydeckenin Sinisen saaren, vuodelta 1914, joka on kulunut kesämökin kirjahyllyssä monen sukupolven kätösissä.

Kirjassa voi lukea paljon maailmaa nähneen ihmisen pohdintaa, vertailua erilaisten kulttuuripiirteiden välillä. Kunkin matkaraportin alussa luetellaan matkan bibliografia eli mitä Kyllikillä oli työn alla ja mitä heillä molemmilla oli matkalukemistona. Niihin kuului useammalla matkalla mm Ranskalaisen keittiön salaisuudet -teoksen suomennos. (Kirja oli meilläkin nuorenparin kirjahyllyssä. Enpä kyllä pahemmin toteuttanut reseptejä, pelkkä lukeminen väsytti, luiden keittämisineen...) 

Osa matkustamisriippuvuudesta varmaan perustuu juuri tähän rytmiin ja sen kaipuuseen. Jonkinlainen kaari piirtyy myös matkojen väleistä: kun elämä tasaantuu ja kutistuu arkeen, kun arjen monimutkaisuus alkaa taas tuntua velvollisuuksien ryteiköltä, alkavat myös uudet matkasuunnitelmat itää. (Saara Villa)

Kyllikki Villa & Saara Villa: Äidin lokikirja
Like Kustannus Oy, 2013, 363 s