Andrei Kurkov: Kiovan korva

Vuonna 1919 elämä Ukrainan Kiovassa oli kaoottista; siellä käytiin sekä Venäjän sisällissotaa että Ukrainan itsenäisyyssotaa. Tälle näyttämölle ukrainalainen kirjailija ja toimittaja Andrei Kurkov on kattanut romaaninsa Kiovan korva tapahtumat. Sitä kuvataan takakannessa hirtehiseksi, ja kieltämättä tyylistä tuli mieleen sekä Kunnon sotamies Švejk että Mihail Bulgakov ja ehkä hieman Gogolkin - vai johtuisiko viimemainittu vain tuosta aistimesta, nenästä? Tässä kun korvalla on merkittävä roolinsa, ei kuitenkaan niin ylivoimainen kuin nenällä Nikolai Gogolin satiirissa.

Samson Koletški nimittäin menettää oikean korvalehtensä sapelin sivalluksesta heti ensi tutustumisella, samalla kun hänen isänsä kuolee. Nuorimies nappaa korvalehtensä mukaansa paetessaan ja siitä tulee hänen uudenlaisen kuulonsa jonkinlainen etäapuri, joka sijaitsee peltipurkissa, tarkemmin sanottuna klassisessa hedelmäkaramelli Monpensiers -purkissa.

Kaikki muu Kiovan korvassa onkin sitten melko realistista kaupungin köyhän ja kurjan väestön kamppailua mielivaltaisessa kaaoksessa, jossa kukaan ei tunnu kaupunkia hallitsevan, kaikki ovat epäilyksenalaisia, kukaan ei luota mihinkään ja kaupungin kaduilla tapetaan puolihuolimattomasti pimeyden turvin.

Samson asustaa vanhempiensa entistä asuntoa talossa, jonka porraskäytävää valvoo talonmiehen leski. Ajan olosuhteissa oli normaalia, että asuinoloja tiivistettiin, joten Samsoninkin pitää alistua seuraamaan sekä parin puna-armeijalaisen muuttoa kotiinsa että heidän huonekalujen ja muiden tavaroiden ryöväämistä. Asunnoista saatettiin viedä myös huone.

Yhtä sattumanvaraisesti mies miliisin luona käydessään huomaa saaneensa univormun ja työskentelevänsä miliisinä, vaikka oli suunnitellut opiskelevansa sähkötekniikkaa. Hänellä on näet hyvä käsiala ja selkeät lauseet ja sitä bolshevikit arvostavat. Luontaisetuna tulevat kupongit neuvostoruokalaan ja sen ihrapuuroihin.

Omaa pakoaan suunnittelevien puna-armeijalaisten melskeessä Samsonkin tempautuu mukaan mystiseen kaksoismurhaan, jota lähtee selvittämään ja yrittää samalla saada vastahakoisen esimiehensä suostumaan omiin tutkimuksiinsa. Kodissakin tapahtuu, kun Samson tarjoaa orastavalle rakkaudelleen Nadeždalle huonetta samoin kun tämän vanhemmille tilapäistä suojapaikkaa.

Kaoottiset tapahtumat seuraavat toistaan murhatutkimuksen hukkuessa monenlaiseen väkivaltaan ja yllätykseen. On ihme, että Samsonin rakastettu on niinkin selväpiirteisessä toimessa kuin väestönlaskentavirastossa. Sellaista ei uskoisi tarvittavan yhdyskunnassa, joka on lähes hajoamassa keskenään sotivien osapuolten rähinöissä. Kirjan epilogissa osapuolia mainitaan olevan ainakin viisi, ukrainalais-, saksalais- ja venäläistaustaiset sekä talonpoikaiskapinalliset ja kenraalin johtamat valkoiset. Kasakkarykmenttejäkin riittää useampaan ryhmään.

- Kellarissa, pidätettyjen tiloissa, on rottia! Siellä on nurkassa  reikä, joka vie vissiin viemäriin. Sieltä niitä tulee! - Käske sitten tukkia se reikä. - Jaa ketä käsken? - Sitä neuvostolaitosta, joka tukkii reikiä! - Meillä on toistaiseksi vain semmoisia laitoksia, jotka kirjoittavat papereita. Semmoisia, jotka jotain tekevät, ei ole kuin raitiotielaitos, rautatielaitos ja sähkölaitos!

Kiovan korvassa tapahtuu paljon, liikaakin, kiinnostus lopahtaa. Kertomuksessa on mustaa huumoria ja satiiria, joka kohdistuu ihmisten valtapyrkimyksiin, korruptioon, kirkkoonkin. Kuitenkin ihmispolojen kamppailu väkivaltaisessa kaaoksessa ja köyhyydessä tuntuu ahdistavalta. Tässä on liian vähän humoristisia aineksia hirtehiseen romaaniin. Monenlaisiin asuntoihin murtaudutaan ja niiden salakäytäviä ja ovien takaisia kätköjä tutkitaan väsyttävän yksityiskohtaisesti.

Kieli on kekseliästä, leikkisää, taidokasta ja siitä voi kiittää upeaa suomentajaa Arja Pikkupeuraa samoin kuin lopun epilogista, joka onnistui edes hieman ryhdistämään romaania, joka oli loppuun mennessä hajonnut sadan vuoden takaisen Kiovan kaduille kuin ratsurykmentin jälkeinen pölypilvi. Teos aloittaa Kiovan mysteerit -sarjan, johon en aio tutustua tämän enempää.

Andrei Kurkov: Kiovan korva

Самсон и Надежда, 2020, suomentanut Arja Pikkupeura

Otava, 2025, 296 s