Auster, Paul: Talvipäiväkirja 

Luokittelin joskus – vähäisen lukemisen jälkeen - Paul Austerin kuivaksi älykkökirjailijaksi, itselleni liian fiksuksi, ja huumorintajuttomaksi.

Tartuin sitten kirjaan 'Tässä ja nyt' jossa ystävystyneet Paul Auster ja John Coetzee, eteläafrikkalainen Nobel-kirjailija keskustelevat kirjeitse. En lukenut kirjaa loppuun, koska en muuttanut käsitystäni John Coetzeesta, joka edelleen tuntuu puisevalta, ja hieman omahyväiseltä, elitistiseltä (jälkiä apartheidista ehkä).

Sen sijaan Paul Auster on sekä siinä kirjeenvaihdossa että tässä omaelämäkerrallisessa kirjassa huumorintajuinen ja hyvin inhimillisen, empaattisen tuntuinen kaveri. Kirjassa hän kuvaa elämäänsä, lapsuus- ja opiskeluaikaansa, kamppailujaan itsensä etsimisessä, ensimmäistä vaikeaa avioliittoaan, vanhempiensa kuolemaa ja suvun omituisiakin tyyppejä hienolla tavalla, taitavasti ja liikuttavasti. Ympäristöt ja osoitteet vaihtuvat tiuhaan tahtiin Pariisista New Yorkiin. Auster kirjoittaa kirjaa sinä-muodossa, kuin elämänsä ulkopuolisena tarkkailijana.

Draamaa riittää ja nyt vanhuuden kynnyksellä, 64-vuotiaana, kirjailija on onnellinen mies. Suurin syy siihen on onnellinen avioliitto kirjailija Siri Hustvedtin kanssa, josta hän on riemuinnut jo yli 30 vuotta. Eli nyt sitten lisää Austeria!