Dostojevski, Fedor: Karamazovin veljekset/447 sivua osaluettu (1098 s)
Luettu  12/2005

Päätän kirjan kesken, päätöksestäni helpottuneena. Aatteet ja ristiriidat, eri tyyppisten veljesten esitteleminä Venäjällä, 1800-luvun loppupuolella täytti kyllä mieleni tunkkaisilla kuvilla ortodoksimunkeista, harvahampaisista partaukoista, uskovaisista nuorukaisista ja runsaasti jumalisia korulauseita sisältävistä dialogeista. Lyhyesti: aika on jo ajanut ohi enkä jaksa noin kauas taakse katsoa, ainakaan noiden silmien kautta. ‘Ja paljon kärsinyttä Jumalan palvelijaa Mikaelia olen muistanut rukouksissani joka päivä hamaan tähän päivään asti. - oli viimeinen lause jonka luin. Ja seuraava luku nimeltään ‘Luostarinvanhin Zosiman keskusteluista ja opetuksista’ - Joten tähän on lopetettava.