Enqvist, Kari:
Uskomaton matka uskovien maailmaan
Luettu 05/2013
Luettu 05/2013
Kari E. on
selkokielinen kosmologian professori, uskonnoton tieteen
popularisoija. Tässä hän purkaa enemmän henkilökohtaisia
näkemyksiään uskonnoista ja erityisesti uskonnollisesta
elämänkatsomuksesta ja kirkon roolista yhteiskunnassa.
Se on hänen näkökulmastaan lievimmillään harmitonta ja pahimmillaan eli vanhoillisimmillaan vahingollista, ahdistavaa ja tunkkaista kehityksen jarruttamista ja ihmisten kiusaamista. Eniten hän arvostelee uskovaisten uskoa raamatun erehtymättömyyteen, koska hän sanoo kaiken tieteen ja tieteen kautta tapahtuvan tiedon lisääntymisen pohjautuvan erehtymisen mahdollisuuteen. Se antaa tilaisuuden korjaukseen ja oikeampaan tietoon.
Niinpä hän on muuntanut viime syksynä ilmestyneen kirjan ' Tiedän uskovani, uskon tietäväni' – jossa toinen tiedemies Esko Valtaoja keskustelee uskovaisen kanssa – muotoon 'Tiedän uskovani, uskon erehtyväni' jonka niminen luku kirjasta löytyy. Hyvin perusteellisesti hän käy läpi uskovaisten itselleen rakentamia ansoja. Lopulta hän toivoo, että uskonnoista jäisi jäljelle vapain ja suvaitsevaisin uskonnon harjoittamisen tapa matkalla kohti parempaa elämää eli uskonnottomuutta: '...kohti tulevaisuutta, jonka muotoa en kykene erottamaan vaikka aavistan sinne vievän valtatien johtavan yhä etäämmälle uskovien maailmasta.'
Se on hänen näkökulmastaan lievimmillään harmitonta ja pahimmillaan eli vanhoillisimmillaan vahingollista, ahdistavaa ja tunkkaista kehityksen jarruttamista ja ihmisten kiusaamista. Eniten hän arvostelee uskovaisten uskoa raamatun erehtymättömyyteen, koska hän sanoo kaiken tieteen ja tieteen kautta tapahtuvan tiedon lisääntymisen pohjautuvan erehtymisen mahdollisuuteen. Se antaa tilaisuuden korjaukseen ja oikeampaan tietoon.
Niinpä hän on muuntanut viime syksynä ilmestyneen kirjan ' Tiedän uskovani, uskon tietäväni' – jossa toinen tiedemies Esko Valtaoja keskustelee uskovaisen kanssa – muotoon 'Tiedän uskovani, uskon erehtyväni' jonka niminen luku kirjasta löytyy. Hyvin perusteellisesti hän käy läpi uskovaisten itselleen rakentamia ansoja. Lopulta hän toivoo, että uskonnoista jäisi jäljelle vapain ja suvaitsevaisin uskonnon harjoittamisen tapa matkalla kohti parempaa elämää eli uskonnottomuutta: '...kohti tulevaisuutta, jonka muotoa en kykene erottamaan vaikka aavistan sinne vievän valtatien johtavan yhä etäämmälle uskovien maailmasta.'
Pertti Nybergin
arviosta netissä:
Yhtä uskonnollista ääripäätä edustaa
Kansanlähetys. Enqvist käy läpi tämän ahdasmielisen järjestön
kantoja, ja tiivistää yhteisön ilosanoman näin: "Jumala
vihaa ihmisiä, tavoitteena on pikainen maailmanloppu ja suuren
ihmisjoukon kärräys helvetin ikigrilliin".Tämän
kirjoitettuaan Enqvist pohtii, että jos ilosanoma on tätä luokkaa,
on vaikea kuvitella, mitä Kansanlähetys kutsuisi surusanomaksi.
Johan Lahdenperä/HS:
Missä tiede on elävää, siellä Jumala on
kuollut, Enqvist sanoo ja kummastelee Suomen uutta uskonrauhan lakia,
joka on häpeätahra sananvapaudelle. Miksi juuri uskovien (=
luulevien) tunteita pitää suojata, kun uskoksi voi väittää mitä
tahansa?
Kirjan kantena on amerikkalaisen Edward Hopperin hieno maalaus, Office in a Small City, 1953
Kirjan kantena on amerikkalaisen Edward Hopperin hieno maalaus, Office in a Small City, 1953
"Jumala vihaa ihmisiä, tavoitteena on pikainen maailmanloppu ja suuren ihmisjoukon kärräys helvetin ikigrilliin".
VastaaPoistaEipä voisi enemmän väärin ymmärtää Kansanlähetyksen sanomaa. Huh, huh.
Ensin pitäisi perehtyä ja sitten vasta arvostella...
Jumala nimenomaan rakastaa ihmisiä, kelvottomintakin - ja Enqvistiä. Hän tarjoaa anteeksiantamusta ja ihanaa tulevaisuutta - ei vaan tunnu kelpaavan kovinkaan monille.