Kilpi, Eeva: Rajattomuuden aika/Kertomus lapsuudestani 
Luettu 12/2011

Eeva Kilpi on Karjalan evakko. Hänen kuvauksensa lapsuuden kodista Karjalassa ja perheen moninaisista suhteista ja ristiriidoista on elävää historiaa. Henkilökohtaisten kokemusten kautta tapahtumat tulevat ihmisen kokoisiksi ja ymmärrettäviksi. Koulun historian kirjoista vuosikymmeniä sitten luetut sodan vaiheet näyttäytyvät ihan toisenlaisina. Ja tietenkin ennen kaikkea kotiseudun ikävä kuuluu näissä muistoissa,  kun kotina on ollut iso ja viehättävä oma talo luonnonkauniissa Karjalassa. Eeva Kilpi on yli 80-vuotias ja siksi monissa pohdinnoissa on ihmettelyä myös omista reaktioista ja toimista, inhimillistä jälkiviisautta.

Pertti Lassila Hesarissa:

Kilven lapsuuden maailma oli Hiitolassa Karjalassa, joka sodan jälkeen jäi Neuvostoliitolle. Pitäjä kylineen ja asukkaineen, maisemineen ja taloineen kasvaa silmien eteen, ja melkein aina on kesä. Kilpi palasi katsomaan kotiseutuaan vasta 1990, kun Neuvostoliitto oli henkitoreissaan.

Karjalan menettäminen on hänelle niin kuin niin monelle hänen kohtalotoverilleen kohtuuton vääryys.

Perheen isä oli puukauppias ja liikemies, äiti ponnisteli porvarillisen rouvasroolin ja uskonnollisen kilvoittelun ristiriidassa. Kertomuksessa esiintyy tietysti koko joukko perheenjäseniä ja sukulaisia, kuten pikkusisko, äidin vanhemmat ja veljet, tädit ja sedät.