Hans Magnus Enzensberger: Älykkyyden sokkeloissa & Kauhunkylväjät

 

Savukeidas Kustannus 2013, 85 s
Suom. Suomentajaseminaari/Turun Yliopisto
Im Irrgarten der Intelligenz. Ein Idiotenführer
Schreckens Männer: Versuch über den radikalen Verlierer

Hans Magnus Enzensberger - ja isäni

Kirjoittaja on saksalainen kirjailija, runoilija ja esseisti. Kun luin arvion tästä kirjasta, lämmin läikähdys kävi sydämessä, sillä tämä nimi oli yksi niistä, jotka muistan isäni laajasta kirjastosta. Hans Fallada oli toinen. Sitten oli vielä Hans Eklund, mutta se ei kuulu tähän. Isäni oli kirjojen todellinen heavy user, hän luki aina ja kaikkialla. Hänellä oli taskussaan veitsellä terotettu lyijykynän pätkä, jolla hän teki alleviivauksiaan ja huutomerkkejä marginaaleihin. Hän harrasti kieliä, kansainvälistä politiikkaa ja kylmän sodan aikana erityisesti kirjoja vakoojista. Tai fiktiivisiä vakoilijoita, kuten Ian Flemingin James Bond. Eläkevuosinaan vanhempani - jotka olivat kuin yhteenkasvanut puu - kävivät aina yhdessä ruokaostoksilla. Äitini parkkeerasi isäni kahvilaan kirjansa kanssa siksi aikaa kun kävi hoitamassa ostokset. Sitten he kantoivat ostokset yhdessä kotiin.
.

Asiaan. Tässä kirjasessa on kaksi esseetä, joista ensimmäinen, älykkyyden määritelmää ja mittaamista koskeva, tuli minulle yllätyksenä, koska arvion perusteella kiinnostuin vain toisesta, joka koskee terrorismia ja näköjään kokonaan unohdin tämän toisen. Mitä olisi pääteltävä tämän kirjoittajan älystä tai muistista!

Älykkyyden sokkeloissa. Johdatus idiotiaan -esseessä tämä aikansa kriittinen tarkastelija ja humanisti pureutuu siihen väärinkäytökseen, jota harjoitetaan kun itsensä älykkäiksi nimeämät asettuvat mittaamaan, määrittämään ja asettamaan arvojärjestykseen lajitovereitaan. Hän käy läpi älykkyyden keskusteluhistoriaa ja  professori Hans Jürgen Eysenckin - kylläpä näitä Hanseja riittää - laatimaa älykkyystestiä, joka on edelleen laajalti käytössä. Se testi ja vaaditut ÄO-lukemat ovat pohjana älykkäiden kerhon Mensan jäsenyydelle. Hauskasti hän pohdiskelee, miksi ei ihmisiä kuitenkaan enempää kiinnosta mainitun kerhon jäsenyys ja päättelee syyksi terveen epäluulon, jota esimerkiksi klassikkoteoksessa Kunnon sotamies Švejk kuvaillaan. Siinä henkilö epäilee älykkyyttään testattavan, tekeytyy tyhmäksi ja sabotoi näin yritystä. Kun älykkyyttä alettiin mitata, siitä sukellettiin nopeasti vaarallisemmille vesille, alettiin tutkia perinnöllisyyttä, rotuja, luokitella toisia toisia alemmiksi, syntyi ajatuksia toisten lisääntymisen rajoittamisesta eli rodunjalostuksesta. Paitsi kriitikoitaan vastaan, älykkäät mittaajat riitelevät myös keskenään. Mittausteollisuus kukoistaa, Yhdysvalloissa järjestetään vuosittain yli 500 miljoonaa älykkyystestiä lasten ja aikuisten kiusaksi. Kirjoittaa päätyy esseessään lopputulemaan, että emme vain ole yksinkertaisesti tarpeeksi älykkäitä tietämään mitä älykkyys on. 

Kauhunkylväjät. Kirjoitus radikaalista häviäjästä tutkii 'radikaalia häviäjää' - koulusurmaajaa tai itsemurhapommittajaa. Essee on ilmestynyt vuonna 2006, viisi vuotta New Yorkin pommi-iskun jälkeen. Perusteellisesti Enzensberger pohtii arabimaiden asemaa historiassa ja nyt. Islamistit ovat hänen näkemyksensä mukaan johdonmukainen seuraus arabien ja muslimimaiden itse itselleen vuosisatojen aikana rakentamasta ansasta. Se ansa on Koraaniin pohjautuva kieltojen ja rajoitusten kulttuuri, joka on pysäyttänyt kaiken kehityksen ja pitää puolet väestöstä eli naiset vailla ihmisoikeuksia. Kaikki nykyajan teknologia on saatavissa noissa maissa, mutta se tuodaan sinne, ja maksetaan öljyllä. Kirjoittajan mukaan arabikulttuurissa on vanhastaan halveksittu kaikkea länsimaista. Katkeruus, viha ja keinottomuus kasvavat siitä, että rikkaista öljyvaroista huolimatta ollaan täysin riippuvaisia länsimaisesta teknologiasta kun taas oma sivilisaatio näyttäytyy takapajuisena.  Amerikka on Suuri Saatana, mutta islamistit käyttävät internettiä, googlea, facebookia, twitteriä. Arabimaissa sen sijaan alettiin jo 1400-luvulla sabotoida painokoneiden käyttöönottoa. Vallanpitäjien sortoa on täydentänyt parhaiden tiedemiesten maastapako, aivovuoto jota verrataan Saksassa tapahtuneeseen juutalaisen eliitin karkottamiseen. 

Enzensbergerin mukaan 'häviäjyys' kärjistyy siksi, että se on arabimaissa niin rajussa ristiriidassa omakuvan kanssa. Eikö korkeampi voima luvannutkin arabimuslimeille ylivertaisuuden kaikkiin muihin yhteiskuntiin nähden? Tämä uskontoon pohjaava ylivallan ajatus törmää silmiinpistävään heikkouteen ja johtaa narsistiseen loukkaukseen, joka vaatii hyvitystä. Nykyään on vain yksi ainoa väkivaltaan valmis liike, joka kykenee toimimaan globaalilla tasolla. Se on islamismi. Tapansa toimia se on ottanut 60- ja 70-lukujen äärivasemmistolaiselta terrorismilta; ilmeet, elekieli ja vaatetus. Välineetkin ovat lännestä, räjähteistä satelliittipuhelimiin, lentokoneista televisiokameroihin.

Essee ei ole optimistinen. Kirjoittaja viittaa liberaalissa Alankomaissa koettuihin konflikteihin kun on yritetty käydä 'dialogia' vihamielisten maahanmuuttajien kanssa. Se on vain edistänyt oikeistopopulististen puolueiden nousua ja väkivallan eskaloitumista. Uskonto on terroristien antama selitys, mutta he eivät kuitenkaan ole lähtöisin tiukan uskonnollisista miljöistä. al Qaidan tunnetuista kannattajista suurin osa on koulutettuja ylä- tai keskiluokan edustajia.

Terrori ei ainoastaan ole vahingoittanut islamin arvostusta vaan myös olennaisesti huonontanut tukijoidensa elinoloja ympäri maailmaa, mutta tämä häiritsee islamisteja yhtä vähän kuin Saksan perikato aikanaan kansallissosialisteja.

Kun arabimuslimit tappavat toisia muslimeja sisäisissä konflikteissa, länsimaissa näyttäytynyt herkkähipiäisyys on poissa. Fatwoja ei siellä langeteta.

Radikaalien häviäjien iskut ovat pysyvä taustariski, kuten jokapäiväinen liikennekuolema, johon olemme jo tottuneet. Tämän uhan kanssa fossiilisista polttoaineista riippuvaisen ja jatkuvasti uusia häviäjiä synnyttävän maailman yhteisön on nyt vain elettävä.