Richard Rayner: Avioliitto L.A:n tapaan

Tammi 1999, 250 s

Los Angeles without a map, suomentanut Paula Kaurismäki

California dreaming

Tikkukaramellin muotoiset palmut huojuivat tuulessa. Purjeveneet keikkuivat valtameren laineilla ja aallot nuolivat pohjoisessa Santa Monican niemen kärkeä joka työntyi lahdelle päin kuin dinosauruksen kuono. Mies työnsi edessämme lumpuilla ja tyhjillä pulloilla täytettyjä ostoskärryjä. Hän kompuroi korkeakorkoisilla cowboysaappaillaan, joista vasemman kanta läjähti joka askeleella betonia vasten. Hän pyyhki rasvaisia käsiään partaansa ja mumisi: - Minä pystyn siihen, minä pystyn siihen, kyllä minä pystyn siihen. Seutu vilisi pummeja.

Richard Rayner, brittiläinen journalisti jättää vakituisen työnsä ja tyttöystävänsä Lontoossa keskittyäkseen jahtaamaan Barbaraa, jonka tapaa kreetalaisessa baarissa. Barbara on blondi kaunotar, 22 v, joka työskentelee puputyttönä LA:n viihdebisneksessä kasvatellen samalla omaa vihreää oksaansa, jolta ponnistaa parrasvaloihin.

Brittimies, joka ei omista autoa eikä ajokorttia on näillä leveysasteilla kuin mureneva tiiliskivi entisen uima-altaan pohjalla. Muun muassa uima-altaiden kunnostamisesta Richard tienaa leipänsä uudessa sekopäisessä maailmassa, jossa kaikki on mahdollista, kun olet nuori, kaunis ja rohkea tai sitten vain rikas.

Tämä oli seuraava löytöni kesämökin kirjahyllystä, niin 'epätyypillinen' että epäilen jonkun ulkopuolisen vierailijan jättäneen tämän jälkeensä. Lukukokemus oli riemastuttava. Mika Kaurismäki on kirjan etuliepeen mukaan tehnyt siitä elokuvan samanaikaisesti kuin (ilmeisesti) äitinsä työskenteli käännöksen kanssa. Elokuvasta ei minulla ole muistikuvaa, mutta kirja on vetävästi kirjoitettu eikä se pinnallisen oloisesta aiheestaan huolimatta ole ihan niin heppoinen kuin olettaisi. Kirjailija ja toimittaja asuu edelleen Los Angelesissa ja elokuvan lisäksi – jossa niinkin nimekkäitä näyttelijöitä kuin David Tennant ja Johny Depp – suomikytkentää on myös vaimon kautta.

Englantilainen on katsonut amerikkalaisen viihdebisneksen mekkaa kuin marsilainen, sellainen hän siellä onkin. Autottomuus jo tekee sellaiseksi, altistaa esim julkiselle liikenteelle, jossa voi sattua mitä tahansa: voi joutua ikävystyneiden teini-ikäisten rikollisten kiusaamaksi tai bussikuski saa tarpeekseen ja lähtee ajamaan jonnekin muualle. Surrealistinen maailma, jossa rikkaiden ja tähtien ympärillä pörrää monenmoisten onnenonkijoiden, natsisurfareiden ja mielipuolien armeija. Koskaan ei voi olla varma kuka on uppoamassa, kuka on varteenotettava nimi. Sitä kaikkea Rayner kuvaa hulvattomasti. Hän on nähnyt nuorena Los Angelesissa kuvattuja elokuvia ja niiden maailmat tulevat todeksi. Los Angeles on kuvattu häikäisevän valkoiseksi kaupungiksi päivänvalossa ja samettimaisen purppuraiseksi ja siniseksi yöllä. Kaupunki vaikutti turmeltuneelta, eksoottiselta ja vaaralliselta.

Norris on Raynerin kaveri uima-altaiden huoltohommassa eikä jätä tilaisuutta käyttämättä, jos altaan omistaja on pitkästynyt kaunotar. Silloin vikaa ei heti löydy. Voi tippua vaikka kutsu kolme päivää kestäviin seksiorgioihin. Rayner hoitaa myös robotin tointa vahakabinetin ulkopuolella. Barbara palkitsee britti-ihailijansa jääräpäisyyden, ja Richard nappaa kaunottaren tämän pelottavalta psykopaatti-poikaystävältä. Yhteinen polku ei ole kuitenkaan helppo vaikka monet ovet avautuvat nuoren ja määrätietoisen kaunottaren kimpassa. Autottomuus ja seksiongelmatkin kasaavat kiviä tielle. Tarvitaan itse Jack Nicholsonin reseptiä kiperään tilanteeseen.

Kirjassa seikkailee kirjailijan niminen mies ja kun kirjailija edelleen asuu Los Angelesissa, se sisältää oletettavasti omaelämäkerrallista ainesta mutta sitä ei enempiä selvitetä. Eikä ole tarpeen, kirja on vauhdikas ja hauska mutta kuitenkin autenttisen oloinen. Dialogia bileistä uima-altaalta:

Tyttö nauroi, mikä kuulosti pienten tiukujen helinältä. Hän sanoi: - Minä pidän Englannista. - Englanti pitää sinusta, vastasin. Pienet tiu'ut helisivät jälleen. Tyttö kysyi: - Diggaatko sinä punkia? - Jonkin verran. - Haluatko kokaa?