Tammi
1999, 250 s
Los
Angeles without a map, suomentanut Paula Kaurismäki
California
dreaming
Tikkukaramellin
muotoiset palmut huojuivat tuulessa. Purjeveneet keikkuivat
valtameren laineilla ja aallot nuolivat pohjoisessa
Santa Monican niemen kärkeä joka työntyi lahdelle päin kuin
dinosauruksen kuono. Mies työnsi edessämme lumpuilla ja tyhjillä
pulloilla täytettyjä ostoskärryjä. Hän kompuroi
korkeakorkoisilla cowboysaappaillaan, joista vasemman kanta läjähti
joka askeleella betonia vasten. Hän pyyhki rasvaisia käsiään
partaansa ja mumisi: - Minä pystyn siihen, minä pystyn siihen,
kyllä minä pystyn siihen. Seutu vilisi pummeja.
Richard
Rayner, brittiläinen journalisti jättää vakituisen työnsä ja
tyttöystävänsä Lontoossa keskittyäkseen jahtaamaan Barbaraa,
jonka tapaa kreetalaisessa baarissa. Barbara on blondi kaunotar, 22
v, joka työskentelee puputyttönä LA:n viihdebisneksessä
kasvatellen samalla omaa vihreää oksaansa, jolta ponnistaa
parrasvaloihin.
Brittimies,
joka ei omista autoa eikä ajokorttia on näillä leveysasteilla kuin
mureneva tiiliskivi entisen uima-altaan pohjalla. Muun muassa
uima-altaiden kunnostamisesta Richard tienaa leipänsä uudessa
sekopäisessä maailmassa, jossa kaikki on mahdollista, kun olet
nuori, kaunis ja rohkea tai sitten vain rikas.
Tämä
oli seuraava löytöni kesämökin kirjahyllystä, niin
'epätyypillinen' että epäilen jonkun ulkopuolisen vierailijan
jättäneen tämän jälkeensä. Lukukokemus oli riemastuttava. Mika
Kaurismäki on kirjan etuliepeen mukaan tehnyt siitä elokuvan
samanaikaisesti kuin (ilmeisesti) äitinsä työskenteli käännöksen
kanssa. Elokuvasta ei minulla ole muistikuvaa, mutta kirja on
vetävästi kirjoitettu eikä se pinnallisen oloisesta aiheestaan
huolimatta ole ihan niin heppoinen kuin olettaisi. Kirjailija ja
toimittaja asuu edelleen Los Angelesissa ja elokuvan lisäksi –
jossa niinkin nimekkäitä näyttelijöitä kuin David Tennant ja
Johny Depp – suomikytkentää on myös vaimon kautta.
Englantilainen
on katsonut amerikkalaisen viihdebisneksen mekkaa kuin marsilainen,
sellainen hän siellä onkin. Autottomuus jo tekee sellaiseksi,
altistaa esim julkiselle liikenteelle, jossa voi sattua mitä
tahansa: voi joutua ikävystyneiden teini-ikäisten rikollisten
kiusaamaksi tai bussikuski saa tarpeekseen ja lähtee ajamaan
jonnekin muualle. Surrealistinen maailma, jossa rikkaiden ja tähtien
ympärillä pörrää monenmoisten onnenonkijoiden, natsisurfareiden
ja mielipuolien armeija. Koskaan ei voi olla varma kuka on
uppoamassa, kuka on varteenotettava nimi. Sitä kaikkea Rayner kuvaa
hulvattomasti. Hän on nähnyt nuorena Los Angelesissa kuvattuja
elokuvia ja niiden maailmat tulevat todeksi. Los Angeles on
kuvattu häikäisevän valkoiseksi kaupungiksi päivänvalossa ja
samettimaisen purppuraiseksi ja siniseksi yöllä. Kaupunki vaikutti
turmeltuneelta, eksoottiselta ja vaaralliselta.
Norris
on Raynerin kaveri uima-altaiden huoltohommassa eikä jätä
tilaisuutta käyttämättä, jos altaan omistaja on pitkästynyt
kaunotar. Silloin vikaa ei heti löydy. Voi tippua vaikka kutsu kolme
päivää kestäviin seksiorgioihin. Rayner hoitaa myös robotin
tointa vahakabinetin ulkopuolella. Barbara palkitsee
britti-ihailijansa jääräpäisyyden, ja Richard nappaa kaunottaren
tämän pelottavalta psykopaatti-poikaystävältä. Yhteinen polku ei
ole kuitenkaan helppo vaikka monet ovet avautuvat nuoren ja
määrätietoisen kaunottaren kimpassa. Autottomuus ja
seksiongelmatkin kasaavat kiviä tielle. Tarvitaan itse Jack
Nicholsonin reseptiä kiperään tilanteeseen.
Kirjassa
seikkailee kirjailijan niminen mies ja kun kirjailija edelleen asuu
Los Angelesissa, se sisältää oletettavasti omaelämäkerrallista
ainesta mutta sitä ei enempiä selvitetä. Eikä ole tarpeen, kirja
on vauhdikas ja hauska mutta kuitenkin autenttisen oloinen. Dialogia
bileistä uima-altaalta:
Tyttö
nauroi, mikä kuulosti pienten tiukujen helinältä. Hän sanoi: -
Minä pidän Englannista. - Englanti pitää sinusta, vastasin.
Pienet tiu'ut helisivät jälleen. Tyttö kysyi: - Diggaatko sinä
punkia? - Jonkin verran. - Haluatko kokaa?
Onpahan mielenkiintoinen kirja. Elokuvakin on varmaan hyvä. Kävin kurkkaamssa, että on saanut arvosteluissa neljää ja viittäkin tähteä.
VastaaPoistaPiti jo vaihtaa mannerta tuon Etelä-Afrikka -matkan jälkeen. Hyvä kirjoittaja tämä Richard Rayner. Nasevaa lausetta ja absurdia huumoria.
Poista