Kouluajan muistoja Turuust


Antoisaa palata takaisin synnyin- ja koulukaupunkiin 30 vuoden jälkeen: ilman tätä poissaoloa ei olisi näitä kokemuksia nyt. Nyt liikuttavia lapsuusmuistoja sukeltaa esiin milloin minkäkin talon kulmalla. Epäilen, että jos olisin asunut täällä koko ajan, ne olisivat vain haalistuneet ja painuneet uudempien kokemusten alle.

Tästä rauta-aidasta minunkin kieleni tultiin irrottamaan, kun olin sen siihen talvella tökännyt. Ei olisi muuten tullut mieleen, mutta ensimmäisen lastentarhani - silloin ne eivät olleet päiväkoteja - tädit varoittivat siitä erikseen, kuten monia muitakin. Älä laita kieltä siihen pakkasella, se tarttuu kiinni. Totta.

Martin kansakoulu. Vanha koulu, jossa pulpetit olivat kiinni lattiassa, tuoli ja pöytä yhteinäinen mööpeli. Ruokatunnilla ruoka tuotiin joskus luokkaan isoissa ämpäreissä vaikka ruokasalikin muistaakseni oli. Ensimmäisen opettajani nimi oli Paasikivi, mukava täti. Paitsi sinä päivänä, kun ruoaksi oli harmaata tillilihaa ja isoja vihertäviä perunoita. En saanut syötyä, mutta hän jäi syöttämään minua kun muut lähtivät välitunnille. Vedet silmissä söin hänen 'isän' lusikallisen, 'äidin' lusikallisen...

Sitten koitti uusi aika, oppikoulu eli Norssi, joka nykyään on Turun Steinerkoulu.

Rehtorina toimi silloin Sampo Haahtela, joka oli moderni ja suvaitsevainen rehtori ja äidinkielen opettajani. Luimme kerran tunnilla muistaakseni Victor Hugon novellin. Haahtela kysyi, mikä on novellissa avainlause. Olin niin kiihdyksissä, kun tiesin vastauksen, että sydän ihan läpätti. 'Eikö myöskin hän, joka oli niin ruma, saanut katsella kaunista'. Se lause rupikonnasta.

Tuossa koulun pihalla, jossa nyt on istutuksia, oli ensimmäisten kouluneuvostojen aikana puhujakoroke Hyde park-tyylisesti. Punatukkainen poika nousi korokkeelle ja karjaisi 'Dubcek pois Vietnamista'.  Ajan aiheet tiivistetysti ilmaistuna. Prahan keväässä versoi toivo uudistusmielisen puoluejohtaja Dubcekin aikana, siihen asti että neuvostopanssarit jyräsivät paikalle elokuussa vuonna 1968 - ja Vietnamin sota käynnissä. Tänään kerrottiin Hesarissa, että silloin Suomen puolueista vain SKP:n enemmistöläiset ja SKDL tuomitsivat miehityksen.

Tässä oli ennen kivijalkaleipomo, jossa myytiin suussasulavia lämpimiä munkkeja, joita kipaisimme välitunnilla ostamaan. Vastapäätä oli lihapiirakka -kauppa jossa tuli pyörähdettyä, kun ei enää ollut pakko syödä koulun ruokaa. Jos oli tarjolla puuroa ja sekahedelmäsoppaa esimerkiksi.

Turussa on vieläkin yllättävän monia puutalokortteleita. Kaikkia ei Turun 'mafia' ole onnistunut purkamaan vaikka keskustan kivitalokortteleissa on tehty paljon tuhoa. Tällä kadulla asui yksi kavereistani. Meitä oli neljän tytön porukka. Kun ensimmäiset Beatles-levyt oli julkaistu, soitimme niitä, sammutimme valot ja sytytimme kynttilän. Istuimme sitten kylki kyljessä sohvalla romanttisissa haaveissa.

Föri puskee edelleen reitillään yli Aurajoen. Turku on kiva pikku kaupunki. Turhaan radion alueuutisten toimittaja naljailee Helsingistä. Ei se ole Turulta pois, että Helsinkikin on ihana.