Sivut

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Mihail Bulgakov: Morfiini ja muita kertomuksia

Savukeidas 2011, 201 s
Suomentanut, valikoinut ja jälkisanat laatinut Mika Rassi



Myydään pontikkaa. Vaadin pidätystä.


Mika Rassin valikoima Mihail Bulgakovin lyhytproosaa on erinomaisesti suomennettu.Tiesin Bulgakovin taiturimaiseksi kertojaksi ja kielenkäyttäjäksi, mutta myös Mika Rassin suomen kieli lentää yhtä korkealla ja tavoittaa sen ainutlaatuisen tunnelman, joka on näissä kertomuksissa. Tunnelma on sama absurdin surrealismin, komiikan ja mustan huumorin keitos, joka on Bulgakovin klassikossa Mestari ja Margarita - suomennettu ikävällä nimellä Saatana saapuu Moskovaan. Luin tuon romaanin vasta muutama vuosi sitten, vaikka olin törmännyt siihen kirjastossa vuosikymmenten ajan. Olin aina jotenkin vältellyt sitä. Syytän tuota suomenkielistä nimeä. Mutta siis Mika Rassin suomentamaa: Alhaalla minua odotti riemu, sillä ei niin nepiä ettei jotain hyvääkin...(NEP = Uusi talouspolitiikka jonka Lenin aloitti 1920-luvulla.)

Mika Rassi kertoo jälkisanoissaan, että kertomusten kokoava linja on omaelämäkerrallisuus. Se kulkee Bulgakovin ensimmäiseen ammattiin kytkeytyvistä lääkäritarinoista ja Venäjän sisällissodan ajan Ukrainan kuvauksista 1920-luvun alun Moskovan arkeen ja juhlaan. Jälkisanoissa tuli niin paljon valaistusta ja taustaa näihin villisti tulittaviin kertomuksiin, että olisin toivonut löytäneeni ne - ja lukeneeni ne - alkusanoina.

Nimikertomus Morfiini kertoo nuoren lääkärin ensimmäisestä työpaikasta syrjäseudulla ankarana talvena 1916/17. Lääkäri saa siirron Pietarin lähelle, sivistyksen pariin - pölyisessä vitriinissä erottui himmeästi punaisia kermaleivoksia rautalevyillä - - - kojussa kaupattiin eilisiä moskovalaisia lehtiä, joihin kätkeytyi järisyttäviä uutisia, Moskovan junat ujelsivat lähellä kutsuvasti - mutta kuulee entisen opiskelututtunsa, lääkäri Poljakovin perineen hänen virkansa. Varsinainen tarina kuoriutuu Poljakovin päiväkirjan sivuilta, kun vihko traagisten tapahtumien kautta tulee kertojan käsiin. Onneton rakkaus, ankara talvi yksinäisellä syrjäseudulla ajaa lääkärin morfiinin käyttäjäksi. Hän varastaa lopulta parantolan varastosta morfiinia, koska avain törrötti kaapin lukossa. Sen jälkeen hän pohtii, olisiko murtanut kaapin muuten. Olisi. Morfinistin päiväkirja on kuin hitaasti sirpaloituva peili, jonka palaset putoavat yksi toisensa perään. Tieto mistä kaiken mustaava vaikutus lähtee, ei riitä sitä pysäyttämään.

Tähti-ihottuma kertoo enemmän varsinaisesta lääkärintyöstä, ja tarkemmin ajan suuresta vitsauksesta: syfiliksestä. Ja samalla lääkärin taistelusta tietämättömyyttä vastaan, koska: Ah, minä varmistuin siitä, että täällä syfilis oli juuri siksi niin kammottava, koska se ei ollut kammottava.

Näiden suhteellisen realistisesti kerrottujen novellien jälkeen kierrokset kasvavat Ukrainan kansalaissotaa 1910-luvulla kuvaavissa novelleissa Olen tappanut, Rynnäkkö ja Punainen kruunu.
Sodan kaaos ja mielipuolisuus paiskataan tekstissä päin naamaa niin kuin oikeastikin tapahtuu. Myrskyssä uppoavien ihmisten taustalla bolsevikit ja valkoiset sotivat, juutalaisia vainotaan ja mieli pimenee, koska se on terve reaktio mielipuoliseen maailmaan.

Tajunnanvirtamaisten, unenomaisten, painajaismaisten sotakuvausten jälkeen seuraa mustan huumorin ryydittämiä kuvauksia Moskovan arjesta 1920-luvulla novelleissa Pontikkajärvi, Päivä elämästämme, Kohtauksia Moskovasta, Neljäkymmentä neljääkymmentä, Elämän malja ja Syfilisjuhla. Nämä ovat aiheistaan huolimatta - viina, viina ja viina, byrokraattinen hallinto, kähmintä, oman edun tavoittelu sekä syfilis - niin groteskin hauskoja satiireja, että niitä luin hämmästyksestä mykistyneenä ja silmät muljahdellen, kun ei noissa näyissä ollut pysyä mukana.

- Myydään pontikkaa. Vaadin pidätystä.
- Ettet nyt sotke? häneltä kysyttiin nyrpeästi siellä missä pitääkin - Tietojemme mukaan meidän korttelissamme ei ole pontikkaa.
- Eikö? Vasili Ivanovitsh naurahti katkerasti. - Vallanpa on oikein merkillistä puhetta.
- Kas kun ei ole. Ja kuinka sinä vaikutat noin raittiilta, jos teillä on pontikkaa? Mene nukkumaan itsesi selväksi. Huomenna teet ilmoituksen siitä kenellä on pontikkaa. 



6 kommenttia:

  1. Tämä ei sano minulle mitään, vaikka Saatana saapuu Moskovaan minulla on kovakantisena ja pokkarina. Heh... Kansien takia.

    VastaaPoista
  2. Suomentaja on tutkinut arkistoja. Nämä novellit ovat jälkisanojen mukaan ilmestyneet monissa eri lehdissä: emigranteille suunnatussa lehdessä Berliinissä, lääkärikunnalle suunnatussa lehdessä ja leningradilaisissa lehdissä. Mielenkiintoisia ja jännittäviä ovat. Aikamoinen taikuri tämä Bulgakov.

    VastaaPoista
  3. Tämä muu Bulgakovin tuotanto on aina silloin tällöin vilahtanut mielessä mahdollisesti luettavana, ja tämä siis lienee hyvä kokoelma...

    VastaaPoista
  4. Kyllä minusta. Kuten sanottu, en olisi ollut ihan niin pihalla joistakin kaikkein absurdeimmista tarinoista, nuo sodan kuvat esim, jos olisin lukenut jälkisanat ensin. Hyvin monenlaisia kertomuksia.

    VastaaPoista
  5. Oli minusta aika vaativaa luettavaa monessakin kertomuksessa. En jaksanut edes yrittää ymmärtää kaikkea. Mutta oli siinä pari hyvääkin novellia, se Morfiini ja Kaanin tuli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, vaativaksi voi sanoa. Luin arviosi. Sinuun oli vaikuttanut tuo Kaanin tuli, jonka itse näköjään jätin kokonaan käsittelemättä. Muistin sen hyvin nyt tekstistäsi. Antoisaa on toisten blogien lukeminen, ja nähdä saman lukemisen erilainen vaikutus:)

      Poista