Maaliskuuta Ruissalossa

Lunta on Turun seudulla pelloilla noin 5 10 cm (toisen hiihtäjän korjaus). Eräs latu kulkee Ruissalossa nykyisen Aura-Golfin kentän ja ympäröivän metsikön maisemassa. Lumettomalla etelärinteellä metsänreunassa voi uskoa sinivuokkojen kohta nostavan nuppunsa näkyville. Täällä me ja muutama muu vielä tänään sivakoimme sinisten varjojen koristamalla maaliskuun hangella. Hieno valo, valitettavasti vain puhelimen kamera oli käytettävissä.

Tässä maisemassa asui vielä 60-luvulla maanviljelijäperhe. Kaupunkilais-maanviljelijä, joka teki päivätöitä kaupungissa ja lisäksi viljeli maita ja piti lehmiä ja hevosia. Täällä perheen pojat, joista toinen on mieheni, viettivät lapsuutensa, nuoruutensakin. Kaupunki ei sitten uusinut vuokrasopimusta ja nämä maat myytiin golfareille. Appi-ukkoni, joka oli ikänsä sosiaalinen mies ja monen lajin harrastaja, alkoi sujuvasti golfariksi. Hänen kuvansa koristaa nyt Aura-Golfin päärakennuksen kahvila-ravintolaa. Päärakennuksessa asuivat aikoinaan mieheni isovanhemmat.

Kuvan rakennus oli aiemmin navetta. Siihen liittyy pieni muisto Liisasta, Suomenhevosesta. Oli ollut hyvin runsasluminen talvi 60-luvulla ja Liisa veti kuormaa ylös mäkeä navetan ylisille. Ramppi oli vähän jäässä ja kärryt olivatkin alkaneet liukua alaspäin. Pojat irrottivat hepan,  se liukastui eikä päässyt jaloilleen. Liisa lähti liukumaan mäkeä alas selkä edellä  ja päätyi kymmenen metrin liu'un jälkeen lopulta lumikinokseen. Se näytti tyytyväiseltä sieltä noustessaan. Veljeksetkin nauroivat säikähdyksestä toivuttuaan.

Naapuritila, Huiskala nimeltään

Minä tulin näihin maisemiin 70-luvun alussa.

Tässä esittelen notkeuttani sulholleni.

Siihen mennessä Ruissalo oli tuttu lähinnä kesäisenä uimarantakohteena, silloin kun oltiin kaupungissa. Santalan kärjessä käytiin uimassa. Ja sitten tuli Ruisrock. Minäkin kävin ensimmäisillä festareilla kahlaamassa mutavellissä. Ja toisen kerran 1972. Muistan Uriah Heepin pojat jotka heiluttivat mustia hiuksiaan. Vaikuttavaa.

Vielä yhden kerran kävin Ruisrockissa 90-luvulla varhaisteini-ikäisten tyttärieni esiliinanana. He fanittivat silloin Aerosmithiä. Ruisrock oli siirtynyt Kansanpuiston alueelle ja vahvistimet olivat jo ihan eri kokoluokkaa; sisuskalut tärisivät. Steven Tyler oli aloittamassa kappaletta 'Amazing', kun Silja Linen ylisuuri laiva lipui ohi ja näytti väärän mittakaavaiselta siinä kohdassa. -That is fucking amazing, huudahti laulaja.