Sivut

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Tietohaaste


Sain Juha Makkoselta tietokirjallisuushaasteen, joka on alunperin lähtöisin Klassikkojen lumoissa -blogista. Haasteen ohjeet ovat:

  • Valitse viisi tietokirjaa (joita et ole vielä esitellyt blogissasi) ja viisi nettisivua, joiden tiedon laatu on ansiokasta ja esittele ne lyhyesti blogissasi.
  • Kielen tulee sekä kirjoissa että nettisivuissa olla jokin pohjoismaisista kielistä - siis tanskaksi, norjaksi, islanniksi, suomeksi, ruotsiksi, fääriksi, grönlanniksi, saameiksi, kveeniksi, meänkielellä jne
  • Tietokirjat ovat niitä, joiden perässä mitä todennäköisimmin on laaja lähdeluettelo.
  • Aikaisempi kirjoitukseni tietokirjoista. Siitä voi katsoa mitä ei ainakaan lasketa tietokirjaksi.
  • Haasta mukaan vähintään kolme blogia jakamaan tietoa eteenpäin.

Haaste on jo kauan pyörinyt blogeissa. Muutamalle muullekin ensimmäinen kohta on tuottanut ongelmia, tuo 'joita et ole vielä esitellyt blogissasi'. Tänne blogimaailmaan ryntäsin minäkin innolla kolme vuotta sitten ja otin jo aloittaessani mukaan vanhan 'hännän' eli vuodesta 2003 alkaen kirjoittamani merkinnät, vaikka niitä ei oikein arvioina voi pitää. Halusin ne kuitenkin tänne, koska blogi on minulle myös tapa muistella lukemaani, ja sieltä se kirjoittaminen alkoi. Niinpä tässä löysin taas itselleni tärkeän periaatteen, 'siitä yli missä aita matalin'. Sieltä 'vanhoistani' löysin nämä, joita en ole varsinaisesti 'esitellyt' blogissani eikä niitä paljon ole katseltukaan.


Peter Englund: Sodan kauneus ja kauheus. WSOY 2009 Ruotsalaisen palkitun historioitsijan ja tietokirjailijan teos kertoo ensimmäisen maailmansodan kurjan tarinan. Vuodesta 1914 alkava ja vuonna 1918 päättynyt sota eletään läpi noin parinkymmenen eri maista kotoisin olleiden, eri puolilla rintamia taistelleiden rivimiesten ja -naisten aikalaiskirjoitusten kautta. Lehtihaastattelussa Peter Englund mainitsi, että ihmiset harhautuvat toisesta maailmansodasta päättelemään sodan olevan selkeää hyvän ja pahan taistelua. Kun paha eli Hitler nujerrettiin, vaikutti selvemmin kuin muissa sodissa, että sota oli oikea ratkaisu. Ensimmäisen maailmansodan historia osoitti paremmin sen mitä sotien olemus yleisemmin on: kaaosta, tappamista vailla syytä, epäselviä tavoitteita, kurjuutta, kaiken hajoamista - päällystö pelastautuu mutta rivimiehet uhrataan, ja lopulta seuraavan sodan siemen kylvetään häviäjien kokiessa rauhan ehdot epäoikeudenmukaisina.



Bengt Jangfeldt: Panoksena elämä - Vladimir Majakovski ja hänen piirinsä, WSOY 2008 Ruotsin vuoden 2007 palkittu tietokirja kertoo runoilija Vladimir Majakovskin lyhyestä ja tulenpalavasta elämästä Venäjän vallankumouksen alkuvuosina. Sinä aikana hän eli elämänsä rakkauden, Lili Brikin kanssa kolmen hengen boheemissa suhteessa, alistui tämän uusiin miessuhteisiin ja löysi itsekin uusia naissuhteita. Suhteet, myös erilaiset kirjalliset piirit ja niissä vaikuttavat persoonat tekevät kirjasta elävän. Niiden kautta vuosisadan myllertävät historialliset muutokset valaistaan: Venäjän vallankumous, sen herättämä innostus nuorissa futuristeissa/anarkisteissa, ja sen jähmettyminen kuristavaksi totalitarismiksi. Bengt Jangfeldt on hieno yhdistelmä historioitsijaa ja tyylikästä kirjoittajaa. Axel Munthe - Tie Caprin huvilalle on toinen häneltä lukemani loistava historiateos.




Christer Pursiainen: Trotski. Gummerus 2011. Viime vuosisadan sosialistisen liikkeen eräästä johtohahmosta, Lev Trotskista (alun  perin Bronstein) ei ole kirjoitettu kovin montaa teosta, verrattuna toiseen aikalaiseen, Staliniin - tai Hitleriin. Suomalainen tutkija Christer Pursiainen kertoo mullistusten ajasta sata vuotta sitten. Hän piirtää samalla elävän muotokuvan sitkeästä ja itseensä uskovasta juutalaissyntyisestä agitaattorista, poliitikosta ja ajattelijasta. Julmaksi diktaattoriksi Trotskikin ehti jo paljastua, ennen kuin joutui Stalinin karkoittamana poistumaan Venäjältä, Turkista, Euroopasta päätyen lopulta Meksikoon. Karismaattisella puhujalla ja kirjoittajalla oli aina oma hovinsa ympärillään. Stalin ei koskaan unohtanut Trotskin häntä kohtaan ilmaisemaa halveksuntaa, vaan hänen kätyrinsä seurasivat Trotskia hellittämättä. Trotski saavutti kuitenkin Stalinin lähipiiriin jääneitä, entisiä tovereitaan korkeamman iän Stalinin tehokkaasti lahdatessa ensinnä lähellä olevat uhkaajansa. 



Heikki Ylikangas: Suomen historian solmukohdat. WSOY 2009. Professori Heikki Ylikangas on kirjoittanut useita lukevalle yleisölle tarkoitettuja teoksia Suomen historiasta. Niiden päätelmiä on usein kirjojen julkaisemisen jälkeen sitten toisten tutkijoiden toimesta haastettu lehtien palstoilla. Tätä lukiessa sain ensi kertaa jonkin näköisen valaistumisen siitä, että kyllä Suomen kehitys köyhästä maatalousvaltaisesta harvaanasutusta ja 1900 -luvulle saakka Ruotsin ja Venäjän kyykyttämästä maasta nykyiseksi vauraaksi teollistuneeksi länsimaaksi on oikeastaan ollut ällistyttävän nopeaa. Siihen on vaikuttanut myös mainittujen kahden maan kissanhännän veto; ne valitsivat eri säädyt vaikutusvaltansa kasvattamiseksi, Ruotsi ylimmän ja Venäjä alemman aateliston eli keskiluokan, joka sai Venäjän alaisuudessa enemmän valtaa, ja kansallisuusaate vahvistui. Seuraava hyvä tuuri sattui Venäjän vallankumouksen aikana ja toisessa maailmansodassa suomalaiset sitten yhdistyivät yhteistä vihollista vastaan.




Roberto Saviano: Gomorra. Mafian valtakunta. WSOY 2007. Italialainen toimittaja pureutuu henkensä kaupalla Napolin mafian, camorran toimintatapaan. Mafia hallitsee monialaisesti teollisuutta, paikallisista kiinalaisten omistamista piraatti-tekstiiliyrityksistä jätteidenkuljetukseen, huumausaineisiin ja rahanpesuun, välineinä kiristys, uhkailu, murhat. Italialaisten ravintoloiden takahuoneisiin kätkeytyy ketjuuntunut rahanpesun organisaatio. Kamppailu jatkuu ja toimittajalla on ympärivuorokautinen suojelu. Pakersin tämän kovalla vaivalla italiankielisenä, mutta kirja on suomennettu samannimisenä.

Nettisivuja en osaa sen kummemmin mainostaa. Useimmin käyn kurkkimassa näitä yleisiä juttuja eli
uutisia: Yle, sää: Ilmatieteen laitos, kaikki todelliset ja luulotaudit: Terveyskirjasto Duodecim, linnut, kasvit: Luontoportti ja mitä hyvänsä: Wikipedia. Kirjablogien lisäksi luen Saku Timosen Uuninpankkopoikaa ja se virkistää joka päivä. Erkki Tuomiojan blogia seurasin hänen ministeriaikanaan, mutta se hiljeni pitkäksi aikaa ministerikauden jälkeen. Nyt huomaan ilokseni hänen palanneen linjoille. Häneltä olen löytänyt Bengt Jangfeldtin.

Haastan Marilen, Sannan ja Lukijattaren.







15 kommenttia:

  1. Kiitos haasteesta, olenkin hieman odotellut koska saan tämän :). Otan vastaan ja pyrin vastaamaan piakkoin!

    VastaaPoista
  2. Ajattelinkin, että sinulta tämä haaste sujuu kevyemmin kuin monelta muulta:)

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoisia historiaan liittyviä kirjoja! Varsinkin kirja Majakovskista kiinnostaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin todella mielenkiintoinen, hakkaa kyllä mennen tullen monet romaanit vauhdikkuudellaan ja värikkyydellään. Jangfeldt on suosikkini lukemistani historian tietokirjailijoista - joita ei nyt niin hirveästi ole mutta kuitenkin.

      Poista
  4. Voi miten hyviä vinkkejä, kiitos. Ja samalla apua, millähän ajalla luulen taas kaiken lukevani... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikö nyt ole just se paras aika opeille :) Ja olethan sinä semmoinen teholukija joka tapauksessa!

      Poista
  5. Tuttuja nimiä, mutta niihin liittyviä kirjoja en ole lukenut. Kiva oli niihin tutustua!

    VastaaPoista
  6. Hyviä kirjoja Leena! Pysähdyin tuohon Ylikankaan kirjan toteamukseen Suomen nopeasta noususta. Varsinkin usalaiset toimittajat korostavat sitä aina, kun tekevät juttuja Suomesta. Ollaan vaan ylpeitä Suomesta eikä anneta sanaa isänmaallisuus suppeaan ja väärään merkitykseen ääriryhmille.

    Kaikki sinun esittelemäsi kirjasi ovat oikeita tietokirjoja. Tämän haasteen yhteydessä on käyty vähän keskustelua myös siitä, mitä luetaan tietokirjoihin. Minua harmittaa, että olen hävittänyt jumppakirjan "Kyllin hyvä", jossa virosta Suomeeen muuttanut Kylli Kukk esittelee jumppaliikkeitä hemaisevissa trikoissa. Sitäkin mainostettiin tietokirjana. Siitä voisi nyt tehdä ihan pokkana tietokirjapostauksen! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, kuulostaa hyvältä tietokirjalta.

      Niin amerikkalaiset eivät kai muuta Suomesta tiedä kuin talvisodan ja sen jälkeisen ajan, Marshall-apu ja ne kuviot.

      Poista
  7. Meillä on muutamia Englundin kirjoja, sillä mieheni lukee niitä niitä mielellään. Itse en ole vielä innostunut kun sotaisat aiheet eivät minua niin kiinnosta. Tuo Gomorra-kirja sen sijaan on voisi olla kiinnostava, onneksi se on käännetty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään puhtaasta sotahistoriasta ole niin kiinnostunut. Esim Englundin massiivisen Suuren sodan vuodet jätin kesken. Tuo ekana mainittu sen sijaan tuo nuoret, sodan jalkoihin jääneet ihmiset kirjeiden kautta lähelle, se on riipaiseva.

      Parin mafia-aiheisen kirjan jälkeen, kun sen laajuus pikkuhiljaa paljastuu, uskon että vasta asteroidin törmäys maapalloon lopettaa sen. Vaikka Savianon tapaiset rohkeat miehet ovat saaneet paljon mafiosoja vuosien aikana telkien taakse, se näyttää kyllä perusteellisen juurtuneelta systeemiltä.

      Poista
  8. Hurjaa, kolme ensimmäistä kirjaa löytyy tuosta hyllystä, ja erityisesti Englund kärkkyy paikkaa kesän lukulistalla. Ylikankaan kirja taitaa olla uudempi laitos "Suomen historian käännekohdista", jota sovittelin omalle tietokirjalistalleni, kunnes korvasin sen Sihvosen "Konelihan värinällä". Se oli aikoinaan järjestyksessään toinen (Englundin Pultavan jälkeen) pakollisten oppikirjojen ulkopuolelta ostamani historiateos.

    Tuo mafiakirja vaikuttaa mielenkiintoiselta. Historioitsijaystäväni joskus mainitsi Sisiliasta, että toistuvasti valloitettu saari ja aina valloitusten myötä vieras ja vaihtuva yläluokka johti paikallisen epäviralliseen ja pysyvään rakenteeseen, joka kesti keltit, foinikialaiset, karthagolaiset, kreikkalaiset, roomalaiset, germaanit, bysanttilaiset, normannit, arabit, saksalaiset, espanjalaiset, italialaiset ja kai jossain määrin sodan aikana saksalaiset ja liittoutuneet.

    VastaaPoista
  9. Nuo Ylikankaan Käännekohdat näyttävät löytyvän täältä mökin hyllystäkin missä olen, enimmäkseen sadetta pitämässä. Sitä en ole lukenut.
    Mafiakirja on kyllä mielenkiintoinen mutta kyllä se vähän toivottomankin olon jätti. Rohkeita toimittajia tarvitaan.

    VastaaPoista
  10. Kiinnostavia teoksia esittelyssäsi. Ja Timosen blogi on kyllä vakiolukemistoa täälläkin. Kiitokset haasteesta, sain sen nyt viimein tehtyä myös itse!

    VastaaPoista