Deborah Levy: Uiden kotiin

Mikä voisikaan olla viehkompaa luettavaa (Etelä-)Suomen nuutuneen harmaassa kevättalvessa kuin Ranskan rivieralla, Nizzan Promenade des Anglaisilla ja Alpes maritimella risteilevä draama? Deborah Levyn Uiden kotiin tuo tunnistettavalla tavalla mieleen näkymiä monista elokuvista, ennen kaikkea ranskalaisista, mutta ehkä jokusen espanjalaisenkin. Välimerellinen tuoksu,  vanha huvila uima-altaineen suurten pinjojen ja laakeripensaiden keskellä, kuivat vuoristopolut kuumassa auringossa.

Tuohon huvilaan on kokoontunut toisiinsa hivenen kyllästynyt kahden englantilaisen keski-ikäisen pariskunnan seurue ja yksi teini-ikäinen, Isabelin ja Joen tytär. Joe Jacobs on puolalaissyntyinen Jozef, kuuluisa runoilija ja Isabel sotakirjeenvaihtaja, paljon poissaoleva äiti Nina-tyttärelle. Seurueen omiin uomiinsa jämähtänytta dynamiikkaa sekoittaa uima-altaan kautta paikalle saapuva nuori nainen. Kitty on kaunis ja estoton runoileva kasvitieteilijä, jolla on pakkomielle runoilija Joe Jacobsiin. Hän näyttää ensin uima-altaassa kelluvalta ruumiilta, mutta on hyvinkin elossa ja saa kutsun majoittua samaan vuokrahuvilaan. Kitty ravisuttaa koko vauraan ja mukavuuden pulskistaman porukan lyhyessä ajassa, yhdessä viikossa, pois tolaltaan. Jossain taustalla parvekkeeltaan asioita seuraa vanha lääkäri Madeleine Sheridan, hippitalonmies Jurgen ja kaverinsa kahvilanpitäjä Claude.

Siinä, missä joku toinen kirjoittaisi näistä aineksista 500-sivuisen romaanin, Levy leikkaa kohtaukset hyvin säästeliäästi toisiaan seuraaviksi ja zoomaa lähelle katseen polttopisteeseen. Siitä seuraa nopeasti kasvava jännite, kihiseväksi kasvava odotus. Vailla saumaa kertomus liukuu henkilöstä toiseen, näkökulmat vaihtuvat. Lomaviikko etenee päivästä toiseen, unet sekoittuvat unenomaisiin iltapäiviin; nuori kirjoittava nainen tapaa idolinsa, taloa ja nuoria naisia kyttää mukavaa elämää viettävä talonmies, keski-ikäiset naiset eivät tiedä mitä haluavat, lääkäri on tehnyt diagnoosin jo aiemmin. Kaikilla on kaipauksensa, surunsa ja muistonsa.

Postikorttimaisemista huolimatta tässä ei uida tyvenessä vedessä, vaan aika syvissä syövereissä. Pidin paljon impressionistisista tuokiokuvista. Nizzalaisen kadun sattumanvaraiset tapahtumat saavat Isabellen kelaamaan avioliittoaan. Lyhyet luvut on otsikoitu sekä konkreettisesti, 'Kiviä keräämässä', 'Lukemista ja kirjoittamista' että mystisemmin 'Ammattiapua Odessasta'.  Puolikkaaseen lauseeseen on pakattu suuria merkityksiä. Alussa suomennoksessa on töksähtävää tuntua:  Tämä olisi keskustelu, josta jokin voisi alkaa tai johon jokin voisi päättyä, mutta se karkasi suusta väärin, aivan liian umpimähkäisenä ja vituillaan.  Onneksi sammakot harvinaistuvat sittemmin. Tyyppigalleria on täynnä herkullisia kuvauksia ja taitavasti Levy heittää vanhenevan runoilijan roolista teini-ikäisen tyttären näkökulmaan:

Kun tyttö lopulta rojahti vastapäiselle tuolille, hän tarttui tätä kädestä ja puristi. 'Onneksi olkoon. Äitisi kertoi, että kuukautisesi ovat vihdoin alkaneet.'

'Turpa kiinni.' Nina pyöritti silmiään ja tuijotti loputtoman haltioituneena sankoa.

'Ok, selvä on. Eiköhän peruuteta kalastaminen ja vain istuta tässä ja juoda lageria yhdessä?'

'Ei tasan.'

Joe selvitti kurkkuaan. 'Öö... onko sinulla kaikki mitä tarvitset...tiedäthän, kun sinulla alkoivat...?'

'Ole hiljaa.'

Uiden kotiin on pieni mutta dramaattinen romaani, jonka näin, jälleen kerran, hyvin elokuvallisena ja toisaalta vahvojen muotokuvien takia, myös näytelmänä. Kukin henkilö tuo mukanaan isoja teemoja kuten kirjallisuuden, vanhemmuuden, uskottomuuden, kohtaamisen vaikeuden, sairastuneen mielen, sodan kauhut, kodittomuuden ja juurettomuuden. Koko ajan kuumassa ilmassa leijuu vaaran tuntu; viekoitteleva Kitty vetää ihmisiä puoleensa, saa päästämään irti rooleista, joilla tasapaino vain vaivoin pysyy. Kun sitten lopulta vääjäämätön tapahtuu, olin oikeastaan pettynyt. Siinä kohdassa jännitys pihisi ulos, värit samenivat arkisemmiksi. Silti ja siihen asti, Uiden kotiin oli nautinnollista seuraa, joka piti jatkuvilla yllätyksillään ja tunnelmallaan herpaantumatta hereillä. Eikä ympäristökään ollut hullumpi.

Romaani on paljon luettu ja kehuttu kirjablogeissa ja oli ehdolla Booker-palkintoon. Suomennetun romaanin kansi antaa vaikutelman halvasta viihderomaanista, mikä on harhaanjohtava kuva.

Deborah Levy: Uiden kotiin.
Swimming home 2011. Suomentanut Laura Vesanto.
Fabriikki Kustannus 2016, 144 s