Sivut

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Taidepläjäys



Koira, andalusialainen. Maalattu sanomalehtikuvasta. Kuvasta puuttuu makkara.


Kävin katsomassa Loving Vincent elokuvan, jota mainostettiin sen ainutlaatuisesta käsityöstä: käsin maalattu animaatio, yli 150 taiteiljan tekemänä. Maalaustapa jäljittelee Vincent van Goghin tyyliä, tyypillisine spiraalimuotoineen ja yhdensuuntaisine rytmikkäine siveltimen vetoineen. Elokuva mainitaan elämäkerralliseksi. Se on oikeastaan salapoliisitutkimuksen tyyppinen. Vincentin tunteman postiljoonin poika käy selvittämään, mitä oikeastaan tapahtui ennen Vincent van Goghin kuolemaa, tapaa lääkäriä ja lääkärin tytärtä jonka luona tämä asui, majatalon pitäjää, jokirannan lautturia.

Maalauksista jäljen tunnistaa hyvin, ne ovat taitavia ja vievät tunnelman aikaan ja ympäristöön. Yllättävää oli tunnistaa animaatiohahmot eli tunnistin heti Poldark-sarjan pääparin ja muutaman muun tunnetun brittinäyttelijän. Tämä oli siinä mielessä häiritsevä havainto, että ymmärsin animaation pohjana kuvatun tavallisen elokuvan, jonka päälle animaatio oli tehty. Draaman juonena kuoleman selvittely ei ihan kantanut loppuun asti. Kuvat olivat hienoja, ja takaumissa ne vaihtuivat mustavalkoisiksi valokuvanomaisiksi, mutta siitä huolimatta muotokieleen hieman puutui ja havaitsin pienen uneliaisuuden valtaavan. Loppu oli taas aika koskettava ja Starry starry night soi kauniisti ja liikuttavasti. Muutenkin äänitys oli vaikuttavan laadukasta kivikadun kopinoineen, kohisevine sateineen ja - taas kerran - brittinäyttelijöiden puhe lumoavan kaunista kuulla.

Loving Vincent, UK, 2017
Ohjaus: Dorota Kobiela, Hugh Welchman

Tässä yhteydessä julkistan toisenkin taideteokseni, voilà:


Surrealistinen nelijalkainen kanani, joka on muninut kultamunan. Tähän liittyy tapahtuma, johon sysäyksen antoi vanha reseptikokoelmani. Olin kirjoittanut uusiksi äitini vanhan ja repaleiseksi kuluneen reseptin, Kinesisk sötsur kyckling - tai jotain sinnepäin. Olin sitten somistanut reseptin pienellä kanapiirroksella. Parin päivän kuluttua kuulin keittiöstä kommentin 'piirsit sille sitten neljä jalkaa'. Olen broilerin kautta vieraantunut niin täydellisesti luonnollisesta kanasta, että olen näköjään alkanut mielessäni jalostaa kanasta broilerintuottajan unelmaa: nelikoipista! Asiaan voi myös vaikuttaa, että olen enemmän piirtänyt/maalannut koiria. Mutta turha tätä on enempää puolustella ja selitellä. Nelijalkainen kana on tullut jäädäkseen.

8 kommenttia:

  1. Vau Leena, hienoja töitä!
    Tuon koiran kuulee ja sen liikehdinnän näkee.
    Nelijalkainen kana :D - miten sillä muuten voikin olla vain kaksi jalkaa, nämä neljä sopivat hyvin!

    Meilläkin näyttää menevän Loving Vincent. Se kuulostaa hienolta. Ja Tuntematon pitää tietenkin katsoa, ja elokuvakerhossa on Elle, Nyt on ylitarjontaa hyvistä elokuvista. Samoin kirjoista. Kun palasin matkalta, minulla oli 7 kirjaa varaushyllyssä odottamassa, osan varausta oli jo ystävällisesti jatkettu. Voi elämän runsautta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta. Minä rykäisin myös vähän aikaa aikamoisen kasan varauksia kirjastoon ja nyt pelkään, että kuinka paljon sieltä tulee holtittomasti samaan aikaan. Tosin aikamoisia jonojakin joissakin, joten ehkä ei ongelmia tule. Loppuhuudahduksesi kuulostaa just siltä että olet saanut kunnon aurinkokäsittelyn. Sitä tässä olisin kyllä vailla minäkin, mutta ei nyt taida kovin nopeasti mikään matka toteutua - elokuvien ja kirjojen pitää nyt riittää. Onneksi on ne!

      Poista
    2. Se käsittely alkaa kyllä jo huveta.
      Parhaillaan haukotuttaa hurjasti, vaikka kello ei ole kuuttakaan.
      Muutama päivä sitten lähdin tähän aikaan vasta rannalta ja aloin valmistautua illan viettoon edelleen lämpimässä ulkoilmassa.
      Onneksi on kirjat ja muu kulttuuri, muutoin pitäisi mennä talviunille.

      Poista
    3. Talviaikaan siirtyminen on aina yhtä kammottavaa, yön pimeys putoaa liian aikaisin. Just heräsin itse nojatuolista...

      Poista
  2. Upea pläjäys! Koiran läpi kuultava punainen, valmius jättää pinta täyttämättä, toimii erinomaisesti. Ja koiran muodon suostuttelu nopeilta ja vauhdikkailta vaikuttavin vedoin on paitsi näyttävää myös vaikeaa (olen joskus kokeillut). Aivan mahtavaa! Aivan mahtavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos.. Tykkään itsekin koirasta, joka tuli nopeasti kuten näkyy. Aina se ei onnistu, täytyy osata lopettaakin oikeassa kohdassa että vauhdin tuntu jää. Kanaa tuli enemmän hinkattua, mutta onhan sillä tuo sulkapeitekin aika paksu :)

      Poista
    2. Valkoinen on varmasti yksi vaikeimpia värejä maalata, koska se ei koskaan ole valkoista. :-)

      Poista
    3. Totta, toisaalta mielenkiintoinen, koska siihen tarttuu niin paljon ympäriltä.

      Poista