Lilly Korpiola-Sanna Raita-aho: Arabikevään jälkeen. Arjen ja apokalypsin välissä

Lilly Korpiola on tietokirjailija sekä viestinnän, median ja Lähi-idän asiantuntija. Hänen yhdessä Hanna Nikkasen kanssa kirjoittamansa Arabikevät oli Tieto-Finlandia-ehdokkaana 2012 . Korpiola on asunut ja opiskellut Lähi-idässä. Sanna Raita-aho on Turkissa asuva ulkomaantoimittaja, joka työskentelee Ylen avustajana. Hän on työskennellyt myös STT:n ulkomaantoimittajana ja kiertänyt Lähi-itää toimittajana. Arabikevään jälkeen -teokseen aineisto on kerätty matkoilta vuosina 2014-17. Kirjoitustyö on tehty Helsingissä ja Istanbulissa, Tunisiassa, Jerusalemissa ja Egyptissä.

Kirja käy läpi poliittisen ja yhteiskunnallisen nykytilanteen Tunisiassa, Egyptissä ja Syyriassa. Naisten asemaa arabimaailmassa yleisesti käsitellään luvussa Kapinaa ja konservatiivisuutta - naiset arabikevään jälkikuohuissa. Islamilaiset feministit hakevat mahdollisuutta yhdistää islaminusko ja feminismi, toiveenaan istuttaa islamilaiset arvot osaksi yhteiskuntaa. Voidaanko islamilainen kulttuuri ja traditiot yhdistää länsimaisen feminismin ideaan, jossa korostetaan uskonnon- ja yksilön vapautta? Muutoksesta, konservatiivisen islamin vahvistuneesta otteesta on minun mielestäni näkyvä merkki lisääntynyt huivin käyttö länsimaissa asuvien nuorempien musliminaisten keskuudessa. Symbolinen väkivalta, marttyyrit ja jihadismi sekä Arabikevät nuoren sukupolven avainkokemuksena osioissa pohditaan islamin tulkintojen merkitystä ääriliikkeille ja alueen nuorison nykytilannetta vuonna 2011 alkaneen arabikevään jälkeen. 

Arabikevät sai kasvaneen voimansa - kuten nykyiset kansanliikkeet ja mielenilmaukset kaikkialla maailmassa - sosiaalisesta mediasta. Luvussa Arabikevään mediailmiöitä painotetaan, kuinka riittämätön some on välineenä silloin kun valtioiden hallinto- ja turvakoneisto on autoritatiivinen. Kuten Putinin Venäjällä, hallinto voi sallia harmittoman somen käytön, mutta kriittiset äänet pidetään kurissa uusissakin medioissa.

Surullista todeta, että tämä tietopaketti ei herättänyt minkäänlaista optimismia tulevan suhteen. Parhaitenkin selvinneessä valtiossa, Tunisiassa, vallitsee jyrkkä kahtiajako vanhoillisen ja liberaalin kansanosan välillä. Pitääkö päiväkodin opetusohjelmassa painottaa islamilaisia arvoja vai uskonnon vapautta? No, tämähän on itse asiassa meilläkin keskustelunaiheena kun puhutaan koulujen uskonnonopetuksesta. Vaikka Tunisia on vakaimpia Lähi-idän maista, sieltä on silti lähtenyt suhteessa eniten nuoria miehiä Isiksen riveihin. Yllättävää, luulin että Marokosta.

Egypti on hyvä esimerkki koko arabikevään nahistumisesta. Talous on kuralla, korruptio ja itsevaltainen hallinto jatkuu, armeijan ote on tiukka. Konservatiiviset perinteet, joiden mukaan miehen on kustannettava arvokkaita lahjoja avioliittoon päästäkseen, kärjistävät tilannetta, kun talous mataa ja työttömyys on suurta. Kirjoittajat toteavat maskuliinisuuden olevan kriisissä. Kollektiiviseen vihaan kannustavan jyrkän uskonnollisuuden tarjoamat ratkaisut ja kanavat yksilön pettymykselle voivat houkutella työn ja oman kodin puutteesta kärsiviä nuoria miehiä. Egyptissä taksikuskit toimivat mittarina kansan tyytymättömyydelle; jos he valittavat, kansa on tyytymätöntä. - Vuonna 1973 istuin Kairossa taksissa matkalla yökerhoon. Muistaakseni Les Pyramides oli tuo maineikas yökerho, johon olimme päättäneet suunnistaa, minä ja keski-ikäinen nainen matkaseurueestamme. Vilkkaassa risteyksessä taksikuski otti esille pullon ja otti huikat, ojensi sitten pullon meidän suuntaamme takaistuimelle. Kieltäydyimme kohteliaasti. Kirkasta vodkaa kuski nautiskeli, saattoi olla Smirnoffia. Taksikuski vaikutti silloin tyytyväiseltä.

Luvussa Menetetty toive kotiinpaluusta puretaan Syyrian nykytilannetta ja historiaa, kuinka tähän on tultu. Kuten Irakissa, täällä uusiin sijaissotiin romahtaneessa valtiossa edeltävä konflikti oli vanhoillisten ja uuden, arabikansojen yhtenäisyyttä korostavan arabisosialisten Baath-puolueen välillä. Arabimaailman 'kylmä sota' oli alkanut jo Egyptistä, Gamal Abdel Nasserin aikana kun arabinationalistit haastoivat Saudi-Arabian kaltaisia konservatiivisempia monarkioita. Myöhempi kansannousu tähtäsi parempaan hallintoon ja tasa-arvoon. Kirjassa siteerataan tutkijaa, jonka mukaan ääri-islamistinen nousu voi vähitellen vaatia myös länttä siirtämään tukensa al-Assadille sen sijaan että se pyrkisi syrjäyttämään hänet. Saudi-Arabian, Qatarin ja Turkin tuki Syyrian konfliktissa on vahvistanut erilaisia islamistiryhmiä. - Jos presidentti Trump nyt katsoo aiheelliseksi (kuten Saska Saarikoski kolumnissaan päivän Hesarissa spekuloi) saada miehekkyyspisteitä ulkomailta ja suuntaa uusien haukkaministereidensä kera katseensa ja ohjuksensa Iraniin, se on pelottava näkymä.

Kirjan mukaan äärijärjestö Isisin nousu ja terrorismi ovat arabimaiden nuorten mielissä työttömyyteen verrattava uhka. Arabikevät osoitti, kuinka helposti yhteiskuntarauha voi järkkyä ja johtaa yhteiskunnalliseen kaaokseen ja väkivaltaisuuksiin. Esimerkiksi Egyptissä seurauksena on nykytilanne, jossa kuri on alunperin vastustettua Hosni Mubarakin hallintoa kovempi.

Tänään valotettiin lehdessä kahta eri näkökulmaa Egyptin presidentti al-Sisin uudelleenvalintaan. Vaikuttaa, että ainoastaan kansainvälisesti tunnettu kriitikko uskaltaa näkyvästi kritisoida hallintoa. Suurempi osa kansasta arvostaa sananvapautta enemmän vakautta ja haluaa elää rauhassa. Demokratiaa ja ihmisoikeuksia on viety lähialueille kammottavin seurauksin, valtiot on tuhottu Irakissa, Libyassa ja Syyriassa, sanoo vaalin tuloksista vastakkaista kantaa edustava politiikan kommentaattori.

Länsimainen yksilönvapaus on tuosta näkökulmasta yliarvostettua. Uskonto esimerkiksi on Korpiolan ja Raita-ahon mukaan julkinen, koko yhteisön kollektiivinen asia, ei yksityisasia kuten meillä. Tätä käyttävät nyt hyväkseen sekä ääriliikkeet että molemmat alueen suurvallat liittolaisineen, Saudi-Arabia ja Iran. Sitä on käytetty myös protestien alkuperäisen syyn, taloudellisen kurjuuden ja epätasa-arvon, häivyttämiseen.

Lilly Korpiola - Sanna Raita-aho: Arabikevään jälkeen. Arjen ja apokalypsin välissä
Tammi 2017, 265 s