Elokuvissa: Suomen hauskin mies

Kuva: Suomenlinnan hoitokunnan kuva-arkisto/Suomen Ilmakuva Oy

Onpa ilahduttavaa havaita, että Suomessa elokuvia osataan tehdä selvästi paremmin kuin muutamia vuosikymmeniä sitten. Puhun ohjauksesta, kuvauksesta, äänityksestä, käsikirjoituksesta. Tekniikka on tietenkin kehittynyt, sekin varmaan selittää osan. Kuitenkin näyttelijäntyö sisältänee edelleen samaa henkilökohtaista ohjausta kuin ennenkin. - Tämä törmää nyt tulenpalavaan Louhimies-tapaukseen, mutta en nyt puhu noista menetelmistä, hyvä että tulivat esille. Se hyödyttää jokaista. Stop työpaikka- ja muulle kiusaamiselle! Joka tapauksessa hänen ohjaamansa Tuntematon sotilas on hieno elokuva.

Niin on myös Heikki Kujanpään ohjaama Suomen hauskin mies. Se sopivasti täydentää myös tämän Suomen merkkivuoden historian kuvausta, siinä missä viimeksi lukemani Lauri Viidan Moreeni. Elokuva kertoo Isosaaren (korjaus alkuperäiseen juttuuni!) vankileirille tuomitusta punavankien teatteriryhmästä, jossa Martti Suosalo esittää joukon johtajaa, Toivo Parikkaa. He saavat tehtäväkseen tehdä komedian, jolla on tarkoitus viihdyttää leirin vartijoita ja saksalaisia upseereita, jotka ovat tulossa saarelle yhdessä Suomen ensimmäisen valtionhoitajan, P. E. Svinhufvudin kanssa.

Elokuvassa on yhtäläisyyksiä toisen, vähän myöhäisempää Suomen historian vaihetta kuvaavan Ikitien kanssa. Siinä on kyse samasta vahvasta elämänhalusta ja sitkeydestä äärimmäisen ahdistavassa, henkeä uhkaavassa ympäristössä. Martti Suosalo on suvereeni osassaan kuolemaansa alistuneen kaverijoukkonsa patistamisessa: hän puhaltaa tulta hiipuneeseen nuotioon. Kaikki näyttelijät onnistuvat, kaverijoukossa varsinkin Tommi Eronen liikuttaa. On liikuttavaa seurata sitä muutosta,  mitä miesjoukossa tapahtuu, kuinka teatteriseurue löytää uudelleen omat taitonsa ja herää uudelleen elämään. On kyse myös eloonjäämisestä. Taustalla näytellään suurta draamaa vartijoiden ja leirin johtajan sekä tämän vaimon välillä. Saksaakin puhutaan, kun leirille saapuu saksalaisjoukkojen komentaja. Tässä välähtää myös mielenkiintoinen historiallinen vaihe: Saksasta puuhattiin meille kuningasta. Saksalaiset antavat suomalaisten isäntiensä ymmärtää kuka täällä nyt käskee. Taustalla loistavat Helsingin valot. Ehkä hieman liian kirkkaasti, sadan vuoden takaiseksi Helsingiksi?

Suomen hauskin mies on liikuttava elokuva ystävyydestä, toivosta ja Toivosta kavereineen Suomen historian dramaattisessa vaiheessa. Alussa pelästyin paatoksellisesti soivaa musiikkia ja odotin kauhulla, aikooko se soida liiallisesti ihan omana itsenään toimivien kohtausten taustalla. Onneksi ei. Musiikin liikakäyttö elokuvissa alkaa olla todellinen riski. Sen pitää osata myös vaieta kokonaan, kun kuva ja muut äänet riittävät. Näyttelijöiden lisäksi mainostan kuvausta ja leikkausta. Elokuva on napakka paketti, puolitoista tuntia koskettavaa elokuvaa.

Korjaus/Lisäys 25.3. Eihän vankileiri ollut Suomenlinnassa vaan Isosaaressa (Stora Mjölö). En nyt vaihda kuvaa, kun ei sopivampaa löydy ja samoissa maisemissa liikutaan. Lisäksi Marjatta kertoi, että Paavo - Heikinpoika - Kinnunen näyttelee elokuvassa. Hän vetää loistokkaasti roolin leirin totisen äkseeraajan ja johtajan (Jani Volanen) alaisena, ei niin tappamiselle omistautuneena, vaan enemmän teatterista kiinnostuneena, mukavana ja lopulta hyvin rohkeana tyyppinä.

Suomen hauskin mies
Ohjaus Heikki Kujanpää, käsikirjoitus Mikko Reitala ja Heikki Kujanpää
Suomi, 2018