Sujata Massey: Murha Bombayssa. Perveen Mistry tutkii

Pääsin käymään sadan vuoden takaisessa Bombayssa ja Kalkutassa. Se, ei niinkään murha yhtään missään kiinnosti ensinnä. Dekkarissa joutuu sitten käymään läpi tuota haukotuttavaa murhatutkimustakin. Feministinen painotus auttoi kestämään ja hillitsi kiukkua naisten kokemista vääryyksistä, alistamisesta ja sorrosta. Naisten asema sadan vuoden takaisessa Intiassa ei ollut häävi, eikä se uutisten perusteella ole siitä edes kovin paljoa parantunut. Yhteiskunnallinen ja historiallinen näkökulma, eksotiikan ohella, teki tästä Sujata Masseyn, palkitun dekkarikirjailijan rikosromaanista mielenkiintoisen.Yhdysvaltalaisella kirjailijalla on monikulttuurinen tausta: intialainen isä ja saksalainen äiti.

Päähenkilö Perveen Mistry on vähän päälle parikymppinen neuvokas ja itsenäinen varakkaan perheen tytär. Oxfordissa koulutetulla isällä on lakiasiain toimisto Bombayssa, jossa tytär avustaa isäänsä matkalla kohti täysivaltaista kumppanuutta. Isän kunnianhimoisena tavoitteena on kouluttaa tyttärestä seuraaja itselleen. Hän piti pöydän toista puolta varattuna kaupungin ensimmäiselle naispuoliselle lakimiehelle. Perhe tunnustaa zarathustralaista vanhaa uskontoa, heistä käytetään Intiassa nimitystä parsi. Uskonto on peräisin Persiasta ja sen rituaalit ja tavat on tärkeä yhteisöä lujittava elämän osa, kuten hinduille tai muslimeille heidän sääntönsä. Zarathustralaisuus on maailman suuria uskontoja tasa-arvoisempi naisille.

Epäilyn rikoksesta Perveen haistaa ensinnä varakkaan tekstiilitehtailijan Omar Faridin testamenttia tutkiessaan. Muslimimiehellä on kolme leskeä. Mutta miksi kukin on luovuttanut oman perintöosuutensa hyväntekeväisyyteen? Eristyksessä elävät lesket pitää nuhteessa ja muurien sisällä isän nimeämä edunvalvoja. Tapahtumat ajoittuvat vuoteen 1921. Rinnan varsinaisen rikosvyyhdin kanssa kulkee ajallisesti viisi vuotta aiempi ajanjakso, jolloin Perveenin elämä oli saamassa uuden suunnan  salamarakastumisen jälkeen. Perinteitä uhmaten lopulta perinteiseen suuntaan. Avioliitot kun oli tapana järjestää ja puoliso löytää oman uskonyhteisön sisältä. Avioliitto vie Perveenin Kalkuttaan ja aiheuttaa suuren mullistuksen sekä  tyttären että hänen perheensä elämässä.

Murha Bombayssa on vuoden 2018 rikosromaani, joka sijoittuu sadan vuoden takaiseen, Britannian hallitsemaan autonomiseen Intiaan. Se tarkastelee herkällä katseella sen aikaista suurten varallisuuserojen epätasa-arvoista yhteiskuntaa eikä Perveenin opiskeluajan ystävän Alicen brittiläistä yläluokkaa edustava perhe saa kovin lämmintä kuvausta.

"Olen sanonut miehelleni monta kertaa, että monotonisissa yhteisöissä on turvallista." 
Homogeenisissa, Perveen ajatteli. Sitä sanaa lady Hobson-Jones tavoitteli. Homogeenisyys kylläkin johtaa monotoonisuuteen, yksitoikoisuuteen.
Vihjaisiko lady Hobson-Jones toivovansa, että Malabar Hillistä tulisi taas alue, jossa vain englantilaiset saivat asua?

Romaanin päähenkilö Perveen on takaliepeen mukaan saanut inspiraationsa Intian ensimmäisestä naisasianajajasta Cornelia Sorabjista. Tyyppivalikoimaa on runsaasti ja hahmot luonnehdittu eloisasti, kieli on sujuvaa ja vivahteikasta, dialogi osuvaa. Viimeisillä sivuilla on käännöksiä intialaisista ruokien, tapojen, vaatteiden y.m. nimityksistä, joita puheessa käytetään: faluda (makea juoma, joka usein maustetaan ruususiirapilla ja basilikansiemenillä, urdun kielinen sana) tai khala (täti, hindi/gudzarati/urdun kieli), madrasa (koulu, jossa annetaan islamilaista opetusta, urdu).

Kiukusta en oikeastaan päässyt tässä eroon. Niin sikamaisen loputonta on naisen alistaminen ollut ja on kulttuureissa, joissa uskonto on naisen pyhittämisen ja kunnioittamisen nimissä harrastanut naisen sortamista, kiusaamista, hallintaa, ihmisarvon mitätöintiä.

Mikä sitten on vaihtoehto - se että karkaatte naimisiin? Rustom näpäytti. En koskaan löydä itselleni morsianta, jos aiheutat sellaisen häpeän!

Veljen huudahdus kertoo yhden esimerkin. Binamazin, kuukautisten aikainen eristäminen, enimmillään 8 päivää kuukaudessa on toinen. Intian vapausliikekin saattoi taistelussaan brittejä vastaan käyttää naisia välikappaleena. Muslimit puolustaisivat naistensa kunniaa. Perveenillä on rikoksen selvittämisessä oivallinen sauma, hän pääsee naisten suljetulle puolelle, jonne edes virkavallan miespuolisella edustajalla ei ole asiaa. Mikä hyvänsä särö siihen muuriin, jonka naista hallitseva mies on rakentanut, on häpeä kyseiselle miehelle.

Murhamysteerin selvitys kantaa jotenkuten, mutta minulle tämän rikosromaanin ansiot ovat muualla: taidokkaasti kuvatussa yhteisössä ja historiallisessa ajankuvassa - Intia brittiläisen kolonialismin ja moninaisten uskontojen kiehuvassa painekattilassa.

Sujata Massey: Murha Bombayssa. Perveen Mistry tutkii
The Widows of Malabar Hill, 2018, suomentanut Maija Heikinheimo 
Gummerus Kustannus Oy, 2019, 460 s