Aboa Vetus

Kyllä on naurattanut, ja vähän itkettänyt Turku uutisissa viime päivinä. Että joku tiimi on istunut ja brainstormannut ja ulos on putkahtanut Turun keskustalle uusi brändinimi Turku Center!  Janne Saarikivi kirjoitti siitä kolumnissaan Ylen sivuilla tyhjentävästi, sekä historian että kielen perspektiivistä. Ei siihen lisättävää, muuta kuin se suuri myötähäpeä mitä taas kerran piti yrittää nieleskellä. Jo tätä ennen olen ummistanut silmät aina kun vastaan on tullut jokirantaa rumentamaan pystytetty Kiss My Turku plakaatti, joka koristaa kaikkea turkulaista matkailumainontaa. Kuin pahimman kiusaajan keksimä lause.

Mikä ihme vaivaa meikäläistä markkinointiväkeä kun vain englanti kelpaa. Onko ruotsin kieli haitannut Ikean menestystä? Söderhamn ja Karlstad sohvat, Smussla sängyt, Björkåsen tietokonepöytä valloittavat maailmaa. Mutta meillä pitää vanhan kaupungin keskustakin nimetä Turku Centeriksi.

 Päivän lenkillä bongattu aiheeseen sopiva nimikyltti. On tätäkin varmaan kotvasen mietitty.

No ei nämä kadun tallaajaa haittaa sen enempää kuin hesalaisia Mall of Tripla, eli suomeksi Pasilan Mälli. Aurajoki virtaa verkkaisesti uomassaan ja nimet poikivat kansan suussa huumoria.

Tuomiokirkon kello kyllä meni joksikin aikaa sekaisin ja alkoi lyödä yötä päivää. Sitten löytyi kelloseppä, joka korjasi vuodelta 1827 olevan vanhan kellon. Siinäpä historian havinaa, Tarkovskin Andrei Rublev tuli mieleen, vaikka nukahdinkin elokuvan aikana. 

Jos ei meidän markkinoijillemme kelpaa suomen kieli, niin ehdotankin että käyttäisivät mieluummin ruotsia kuin englantia. Siinä voisi olla avaimet menestykseen eikä se historiankaan valossa ole kovin kaukaa haettua. Olimmehan lähes 700 vuotta osa Ruotsia, ei Suomena, vaan Österlandet. Mikä onni että niin oli. Olen vasta nyt löytänyt Yle Areenasta kaikki osat Juhani Seppäsen juontamasta sarjasta Suomi on ruotsalainen. Niin viihdyttävä ja sivistävä, silmiä avaava kerta kaikkiaan.

Toinen dokumentti, joka ei liity edelliseen aiheeseen mitenkään, mutta on ehdottomasti katsomisen arvoinen ja siksi mainostan sitäkin: James Baldwinin kesken jääneen teoksen pohjalta tehty loistava dokumentti I am not your negro.