Sivut

maanantai 22. marraskuuta 2021

Harrastuksia & suosituksia

Vaikka korona on etabloitunut osaksi elämäämme, tänä syksynä työväenopiston maalauskurssi on jatkunut melkein kuin ennen pandemiaa. Eikä mikään muuten tyhjennä päätä perusteellisimmin arkisista harmin aiheista; taudeista, väkivallasta, ärsyttävistä poliittisista puheenvuoroista, iltapäivälehtien aggressiota aiheuttavista kolumneista ja kommenteista - kuin intohimoinen värin sutiminen. Tosin siinä saattaa joutua nauttimaan sekä suuresta innostumisesta että yhtä syvistä epätoivon hetkistä. Mutta yhtä kaikki, kaukana on muu maailma murheineen. 

Tänä syksynäkin, ja viime keväänä, ja viime talvena, Aurajoki on jatkuvan inspiraation ja pysyvän ilon aihe maisemassa. Näköjään. 


Näkymä kirjastosillalle ja Rettigin palatsille eli nykyiseen Aboa Vetus Ars Nova museoon, jossa parhaillaan esitellään Osmo Rauhalan teoksia. Eivät kylläkään minulle edusta mielitaidettani. Liian siistejä.


Toivottavasti tänä talvenakin saadaan nauttia edes lyhyen aikaa talvimaisemasta. Tämä on tehty valokuvani mallista, oliko nyt viime vai edelliseltä talvelta, en muista.

Menneellä viikolla katselin minäkin toisella silmällä Teeman hienoa elokuvafestivaalia. Teemastakin voi olla jatkuvasti niin kiitollinen. Tällä hetkellä elokuvanautintojani rajoittaa äkillinen, laamaannuttava ja totaalinen riippuvuus: olen löytänyt kirjastosta Langalla - The Wire -sarjan kaikki kaudet, joita olen nakuttanut läpi järkyttävällä tahdilla. Niin loistavia tarinoita Baltimoren poliisin arjesta, kaupungin narkkareista, mustien kamppailusta henkensä säilyttämiseksi, kaupungin korruptiosta, poliisin organisaation mätäpesäkkeistä. Kaikesta. Jokaisessa jaksossa on ainesta kuin 5 tunnin elokuvassa, puolen minuutin tai 4 minuutin välähdyksiä, jotka leikkaavat suoraan tapahtumiin. Niin hyvin tutkittuja tyyppejä ja hienoja näyttelijöitä - joista valkoisia n 10 %. En tiedä mitä tehdä, kun olen kaikki 5 kautta katsonut. Elämä tulee olemaan tyhjää, ainakin ensi alkuun. 

Hongkongilainen elokuva In the mood for love oli eräs Teeman elokuvafestivaalin hienoista ja kehutuista, oliko nyt maailman kaunein tms. Siinä on oma mystinen, toteutumattomien toiveiden virittämä tunnelmansa. Posliininuken näköinen nainen, joka esittelee ainakin 50 erilaista itämaistyylistä mekkoa, pienellä pystykauluksella. Miehellä on kiiltävän musta tukka ja julkilausumattomista toiveista kertova katse. Vähäiset dialogit, hämärät nurkat, Nat King Cole laulaa taustalla. Hongkongilaistalossa asukkaat tuntevat toisensa, jakavat seesamikeiton, pelaavat korttia. Molemmat päähenkilöt tulevat puolisoidensa pettämiksi. Puolisot on rajattu ulos, heitä ei nähdä.  Epävarmuudessa mies ja nainen löytävät toisensa, mutta ovat kokemustensa hämmentämiä. Tyylitellyssä elokuvassa on jotain kaurismäkeläistä, tarkkaan mietittyjä värejä ja sommitteluja. Sen verkkainen tahti ja viipyilevyys oli minulle aterian jälkeen liikaa ja nukahdin kesken kaiken. Onneksi sitä pystyi jatkamaan myöhemmin. Tämä pitää siis katsoa virkeänä.

Aivan päinvastaisesti toimii ihana David Byrne's American Utopia show. Se on silkkaa musiikin iloa ja liikkumisen riemua. Muusikkoja ja tanssijoita kaikkialta maailmasta, soittimia samoin ja hyvin karismaattinen laulaja. Yksi kaikkien aikojen parhaista konserttielokuvista, kirjoitti Harri Uusitorppa Hesarissa. Olen samaa mieltä, suggeroiva esitys on Spike Leen ohjaama. Tämäkin elokuva on Teeman elokuvafestivaalin ohjelmistoa. Tätä parempaa energiatason nostajaa ei ole. 



7 kommenttia:

  1. Hienot teokset! Harkitsiöen itsekin jotain maalauskurssia ensi vuonna (siten tulee oikeasti maalattua, kotona ei), mutta saas nähdä kuinka koronatilanne vaikuttaa kaikkeen.
    Teeman elokuvafestivaalit tarjoilevat aina kaikkea kiinnostavaa. Nyt tuli katsottua Istanbulin koirat, se oli paluuta kaipaamaani matkakohteeseen. Täytyy noita muitakin katsoa Areenasta. Tuo In the Mood for Love löytyy omasta takaa. Tunnelma siinä oli kyllä hieno, mutta jäin kaipaamaan vähän nopeampaa tempoa, edes paikoittain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohduttavaa, että sinustakin tempo oli tuossa elokuvassa turhan rauhallinen. Sen verran otti päähän kun nyt noin kehutun elokuvan aikana lupsahdin uneen.

      Katsoin myös tuon Istanbulin koirat. Se oli melkein liian murheellinen, näyttäessään koirien ja köyhien liimanhaistajien, syyrialaisten pakolaisten yhteiseloa - kumpiakaan ei kaupungissa hyvin kohdeltu. Lähivuosina näytettiin tvssä dokumenti Istanbulin kissoista, siinä oli positiivisempi tunnelma, kissoista tykättiin, niitä arvostettiin.

      Poista
  2. Kiitos vinkeistä Leena - ja Esmeralda myös! Juuri tätä kyselin omassa blogijutussani, ja nyt sain hyviä vinkkejä.
    Spike Leen musiikkielokuvan katson aivan varmasti ja tuo Esmeraldan mainitsema pitää myös katsoa, koska ole minäkin niin halunnut mennä Istanbuliin uudestaan.

    Leena, UPEAT maalaukset! Hyvä SINÄ!
    Minullekin Osmo Rauhalan useimmat työt taas, niistä mitä ole nähnyt, ovat tuntuneet liian kliinisiltä, kuin leimasimella painetuilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Istanbulin koirat näyttää tosiaan kaupungista vähemmän mairittelevan puolen, Hagia Sofia häämöttää kyllä jossain horisontissa, mutta etuala täyttyy rähjäisistä taloista, resuisista nuorista ja ontuvista koirista.

      Poista
  3. Ja kiitokset kehuista! Tuntuivat kivalta :)

    VastaaPoista
  4. Leena vaikuttaa olevan taitava maalaamaan elävän näköisiä pintoja.

    Mitä tulee elokuvavestivaaliin, niin tuota korealaiselokuvaa yritin katsella perheeni seurassa, mutta alle 10 minuutin jälkeen heidän kiinnostuksensa oli mennyttä. En ole tainnut itsekään koskaan jaksaa sitä katsella. Kumma kyllä katselin kokonaan elokuvan Suspiria, joka esitteli luksaatioita ja splätteriä. Eipä tarvitse sitäkään toista kertaa katella. Mielenkiintoisinta koko vestivaalilla olivat ne lyhyet näytteet Alice Guy-Blachén tuotannosta ynnä pitkä dokumenttielokuva hänen tuotantonsa etsinnästä restaurointia varten. Niin ne immeiset katoavat historian hämäriin ellei pientä ihmettä tapahdu heidän uransa merkityksen tunnustamiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suspiriaa en katsonut, en tykkää ollenkaan kauhusta. Jos tarkoitat In the mood for love -leffaa, niin se on Hong Kongista. Tänään näkyvät esittävän saman ohjaajan saman tyylistä tulevaisuuteen sijoittuvaa elokuvaa. Pitänee yrittää, vaikka tempo asettaa omat "haasteensa" - jos se on siis samaa viipyilevää laatua :)

      Poista