Sivut

tiistai 16. heinäkuuta 2024

Kukkien ja myrkyn kauneus. Varapresidenttiehdokas kirjatuttuna.

Kesälaitumet tai paremminkin -saaret ovat taas perinteiseen tapaan vähentäneet kirjoihin uppoutumista. Laitumien vallassa oli meidänkin kesäsaaremme Iniössä vuosikymmeniä, mutta nyttemmin kylä on tyhjentynyt ensin hevosista, karjasta, kanoista ja pelloista, sittemmin myös ihmisistä - paitsi kesäisin, kun kesäasukkaat saapuvat. 

Tuorein suurempi muutos on parin viikon takainen tulipalo, jossa kahden mökkiämme lähimmän maalaistalon pihapiiri muuttui perusteellisesti: toinen talo paloi maan tasalle asukkaan, yli 90-vuotiaan papan huushollatessa. Saariston palokunta saapui puolen tunnin sisällä eikä vanhukselle käynyt kuinkaan. Paitsi että olosuhteet pakottivat hänet Iniön kirkonkylän vanhainkotiin, jota asukas oli loppuun asti vastustanut, poikansa taas olivat sitä kovasti yrittäneet. 

Kylässä pientareet kukkineen tuoksuvat vielä silloinkin kun ne kaupunkien viherpalveluiden toimesta on parturoitu kuolleiksi nurmikoiksi. 

Meren sini saattaa saada yllättäviä välimerellisiä turkoosin sävyjä sinilevästä, joka tuulisen päivän jälkeen sään tyyntyessä nousee pintaan ällistyttävällä vauhdilla. Lehdestä on voinut lukea, että meren tila on muuttunut vain huonommaksi kaikista maa- ja metsätalouden päästöistä puhumisesta huolimatta. Puhe ja kirjoittelu ei näytä riittävän. Saaristossa on se hyvä puoli, että useimmiten saarta kiertäessä löytyy se kirkaskin poukama, jossa on hyvä pulahtaa uimassa.

Kyykäärmeitä on täällä päin ollut runsaasti, mutta niin vain me ihmiset olemme onnistuneet nuijimaan suurimman osan niistä hengiltä. Tällä kertaa havaitsimme pitkästä aikaa käärmeen uimassa rantavedessä ja olimme kyllä helpottuneita, että oli ehditty sieltä jo nousta rantakalliolle kuivattelemaan. Nauttii siitä veden viileydestä käärmekin hellepäivänä. 


Lintuja on ilahduttavasti, ehkä jonkin verran ovat haahkat tuolla päin lisääntyneet. Merikotkan huomaa aina lisääntyvästä lokkien kailotuksesta. Aina sitä joku niistä perskärpäsenä seuraa. Harmaahaikaroitakin näkyy silloin tällöin. Pihapiiriämme sulostuttavat monet pikkulinnut, tervapääskyt, haarapääskyt, pensaskerttuseksi päättelemämme tipunen ja punavarpunen kysyvine nuotteineen.


Vuosi sitten kirjoitin samoihin aikoihin kesän vietosta saaristossa ja Bidenin vierailusta Suomessa. Edelleen revitään Bidenista ja Trumpista kiihkeitä otsikoita - eikä syyttä. Tänään kerrottiin eilisestä republikaanien kokouksesta, jossa Trump nimettiin virallisesti puolueen ehdokkaaksi presidentinvaaleissa. Varapresidenttiehdokkaan nimi soitti kelloja päässäni. Luin J.D. Vancen Hillbilly Elegyn 7 vuotta sitten, koska "lue tämä kirja, niin ymmärrät miksi Trump valittiin". Ja nyt Yhdysvaltojen ruostevyöhykkeellä kaoottisissa perheoloissa kasvanut duunariperheen poika on jo edennyt jo varapresidenttiehdokkaaksi Trumpille, vaikka vertasikin tätä jokunen vuosi sitten Hitleriin. Ei enää.




10 kommenttia:

  1. Kävin lukemassa kirjoituksesi Hillbilly Energystä. Varmasti silmiä avaava kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on sen tapainen autofiktio että on selvästi pitänyt kirjoittaa, niin paljon traumaa siinä lapsuudessa. Lahjakas kirjoittaja tuo nyt populistiksi ja ääriradikaaliksi kuvailtu poliitikko. Hänen selviämisessään kamalasta lapsuudesta voi nähdä myös todisteen siitä usein sanotusta, että riittää kun lapsella on edes yksi rakastava ja luotettava aikuinen lähellä, oli se sitten mummo, ystävä tai naapuri.

      Poista
  2. Ainahan paratiisissa täytyy olla käärmeitä tai edes yksi käärme!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikuttaa että tässä paratiisissa niitä on todellakin pian vain yksi eli aika vähän...

      Poista
  3. Kauniilta näyttävät kukkaset. Harmi on kohdannut naapurin setää, mutta jospa se hoitokoti osoittautuisi kivaksi paikaksi! Enpä olisi arvannut meren saarista käärmeitä löytyvän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saaristossa on näitä isompia saaria, joissa kylät peltoineen eivät keski-osiltaan sisämaan maisemista niin poikkea, on peltoa ja navettaa etc. Käärmeitä on ollut menneinä vuosina runsaasti. Äitiäni, 4-vuotiasta silloin, puri kyy vuonna 1925, purjeveneellä lähdettiin viemään hoitoon mantereelle. Matka kesti tuntikausia ja henki oli hiuskarvan varassa. - Lähes kaikilla vanhuksilla on kai edessään tuo viimeinen kamppailu nuorempien kanssa, halu olla kotona loppuun asti, jota lapset tai muut läheiset siinä vaiheessa vastustavat.

      Poista
  4. Huh, tämä Vance on vaarallinen. Hänestä sanotaan, että on älykkäämpi kuin Trump ja omaa vieläkin kovemmat arvot.
    Tuosta hillbilly-taustasta olisi voinut kääntyä myös ihan toiseen suuntaan, mutta kyllä se selittää myös tämän kova-arvoisuuden.
    Nyt pitäisi demokraattien ymmärtää valita äkkiä jaksava ja valovoimainen ehdokas ja pakottaa Biden kotiin viettämään vanhuuttaan. Obamat eivät kumpikaan viitsi enää, ja kyllähän sen ymmärtää. USA:ssa saa helposti kuulan kalloonsa, kun aselait ovat mitä ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika nopea on ollut tuon Vancenkin täyskäännös Trumpin tukijaksi. Eikä vaimoa häiritse, vaikka itse on liberaali ja demokraattien kannattaja. Ällistyttävää! - Totta että USA :ssa presidentillä on kyllä iso riski päästä hengestään. Biden puhuu parhaimmillaan oikein hyvin mutta nimisekoilut ovat kyllä räikeitä mokia.

      Poista
  5. Mietin, että nimi Hillbilly Elegy on tuttu. Minähän olen nähnyt tästä kirjasta tehdyn elokuvan, joka on oikein hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, niin on filmattu. Pitäisi mun ottaa taas Netflix sen nähdäkseni.. Ei löydy kirjastosta.

      Poista