Sivut

sunnuntai 1. joulukuuta 2024

Marraskuussakin voi käydä Tukholmassa

Kuva: Wikipedia
En enää näillä vuosikymmenillä muista, olenko koskaan lähtenyt matkalle Turun lentokentältä. Koska päivänvalon aika on nyt niin lyhyt emmekä halunneet könytä laivan hytistä Tukholman aamuyöhön, sujahdimme iltapäivälennolla Arlandaan. Turun lentoaseman sisätilat ovat liikuttavan minikokoiset, mutta kaikki tarvittava löytyy. Pienessä kahviossa jopa tutustuttiin viereisiin pöytiin ja vaihdettiin mielipiteitä parhaasta tavasta hankkiutua perillä keskustaan. Pieni on kaunista, tunnelma on kotoisa. - Löysin kerran Pariisin massiivisella lentokentällä myös kotoista tunnelmaa. Me harvapuheiset suomalaiset esitimme pätkän Kaurismäkeä yhden alkoholimyymälän luukulla: Calvados, sanoi mies edessäni. Calvados, sanoin minäkin vuorollani. Ei korulauseita meillä päin.


Päättelimme edellisen vuorokauden kreikkalaisessa ravintolassa lammasta syöden. Syön yleensä hyvin vähän lihaa, mutta viimeisten ravintosuositusten jälkeen koin valtavan lihabuumin ruokavaliossani. Ja tämä vielä lentämisen jälkeen! Kuinka alas ihminen voikaan vajota.

Matkalla kohti Nationalmuseumia kävimme nauttimassa tyyli- ja väriterapiaa Svenskt Tenn -myymälän kankaista ja joulupöydistä. 

Dramatenia ei voi ohittaa muistamatta Ingmar Bergmania, varsinkin kun lähiaikoina luin tyttärensä Linn Ullmanin romaanin aiheesta.

Mälaren huokui kylmää tuulta, mutta Nationalmuseum vei syvälle romantiikan aikakauteen, rinnastettuna nykytaiteeseen. Romantiken - ett sätt att se. Vähän sama konsepti kuin samanaikaisessa Ateneumin Gothic Modern -näyttelyssä, Tukholmassa vain nykytaide oli uudempaa, n 50 vuoden takaa. 

Caspar David Friedrichin Vaeltaja esimerkkinä, kun ei nyt tullut kuvattua. William Turneriltakin oli ainakin yksi teos esillä. Siitä tuli mieleen elokuva Turner, josta Timothy Spall teki vaikuttavan. Elokuvassa taiteilija viimeistelee jo museon seinällä riippuvan Thames-maisemansa pienellä punaisella täpällä.


Moderna museetiin pääsee edellisestä museosta muutamassa minuutissa sujuvasti yli sillan ja voi samalla ihailla Tukholman kauniita merellisiä siluetteja. Tällä kertaa myös näyttely tasapainottaa sopivalla tavalla Romantiikan kauden makeutta; vähän hapokkuutta saksalaisilta ekspressionisteilta!
Die Brücke -ryhmä syntyi Saksan Dresdenissä ennen 1. maailmansotaa. 

Erns Ludwig Kirchner, Karl Schmidt Rotluff, Erich Heckel, Max Pechstein olivat ryhmän taiteilijoita, etujoukoissa siinä ryhmässä, jota Hitler sittemmin nimitti rappiotaiteeksi. 



Kirjat sekoittuvat taidenäyttelyissä ihanasti kokonaisuuteen ja tuovat siihen omat taustasävynsä. Tässä näyttelyssä en voinut välttää pään sisäistä törmäystä Erich Kästnerin Tuuliajolla Berliinissä -romaaniin. 



Lyhyt on päivänvalo Tukholmassakin. Muutama tunti taidemuseoissa ja päivä on jo laskenut mailleen. Kaupungin kaduilla perjantairuuhkassa ei voinut olla huomaamatta, kuinka suuri kasvukeskus Tukholma todellakin on. Väkeä liikkui Drottninggatanilla mustanaan kuin Venetsiassa heinäkuussa - tai Bangkokissa.





Jos Tukholmassa ajaudun ravintola Stampenin lähelle, en tietenkään voi olla muistelematta sitä vuoden 1968 elämystä, kun 18-vuotiaana aistin pianobaarissa suuren maailman eli New Yorkin jazzluolan tunnelmaa. Totesin myös muutama vuosi sitten, että samat jampat ja friidut siellä edelleen jammailevat, valkotukkaisina.

En tiedä, miksi me eläkeläiset olimme ajoittaneet paluumatkamme perjantai-illaksi Glorylla Turkuun. Matkaan oli lähdössä myös laumoittain erityisen riehakkaita pikkujoulujuhlijoita, muutamia satoja, joita mulkoilimme penkiltä synkkinä. Onneksi ei pahempia mekkaloita lähistöllä kuulunut yölläkään, ja laiva vei ruotsalaiset takaisin päivälaivalla. 

Uudet laivakolossit ovat kammottavan rumia ulkoa, mutta ihmeellisen äänettömiä matkustaa. Hiirenhiljaiset moottorit.

På återseende, Stockholm!  Onhan kevät/kesäpäivä aina antoisampi matkustella ja flaneerata kaupungin kaduilla, mutta talvi on pitkä, joten on hyvä marraskuussakin välillä poistua kolostaan. Sen jälkeen on kotonakin taas hyvä hyggeillä.

8 kommenttia:

  1. Oli onneksi jo kuitenkin jouluvalot, tämä joulunalusaika on täällä Tukholmassa ah niin tunnelmallinen! Me tullaankin sitten muuten vuorostamme ensi viikonloppuna Turkuun tunnelmoimaan 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On Tukholma niin kaunis vesiensä rannoilla, kaikkina vuodenaikoina. Kaikki jouluvalot tulevat nyt niin tarpeeseen! Turkukin on aika nätti jokineen ja kukkuloineen. Joulukaupungiksi itseään markkinoi. Välkommen, toivottavasti sää suosii, vaikkei kovin talvista täälläkään nyt ole.

      Poista
  2. Kiitos Tukholman matkasta - näin etäeläytyen!
    Joulun alla on kiva käydä katselemassa ulkomaisten kaupunkien jouluvaloja. Itse olen ollut ulkomailla joulukuussa vain kahdesti, kerran Tallinnassa, niin kauheassa myrskyssä, että joulutorin kojut olivat kiinni ja lähtö myöhästyi tuntikaupalla, koska laiva ei päässyt satamaan, ja toisen kerran Lissabonissa, jossa joulua oli esillä hämmästyttävän vähän meidän joulutohinaan verrattuna.
    Tukholma on joulukaupunki, tiedän. Siellä näyttää olevan kivoja valoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Var så god. Ei ollut oikeastaan tarkoitus laittaa tästä mitään juttua tänne, mutta sitten ajattelin, että onhan näitä pieniäkin matkoja joskus hauska jälkeenpäin muistella. Olisin ehkä kuvannut enemmänkin, esim ekassa museossa... Minä olen harvoin tehnyt mitään matkoja tähän aikaan vuodesta. Piristi kivasti, vaikka aika paljon vaivaa piti nähdä. Matkaa piti siirtääkin yhden pikkuflunssan takia ja sepä osoittautui työlääksi, kun olin noita halvempia lentoja/hotellia tullut buukanneeksi.

      Poista
  3. Reissu siis onnistui, kuten odottaa sopi. Pääsin hyvin jyvälle matkanne annista. Isolta ja oudolta kaupunki varmaan tuntuisi, vaikka se on tuttu minullekin. Aikaa on kulunut yli 40 vuotta siitä, kun asuimme Västmannagatanin varrella. Sieltä miehellä oli kävelymatka Stålbyggnadsinstitutiin, jossa hän perehtyi teräsrakentamiseen. Itse ajelin tunnelbanalla Odenplanilta Söderiin Skanstullin lukioon, jossa kokeiltiin, passaako suomenkielinen koulutus suomenkielisille paremmin kuin ruotsinkielinen (!).
    Matka ei ollut pitkä kävellenkään. Silloin lampsin loppumatkaa Drottninggatania pitkin kohti väliaikaista kotia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kaupunki kirjavampi ja kansainvälisempi, vaikka on aina minun kokemuksissani ollut sellainen. Nyt entistä enemmän. Sinulla on tosiaan tuo aikuisen kokemusmaailma Tukholmasta muistoissa, minulla tuo villi ja ihana nuoruus. Tai no, ei siinä kaikki aina niin ihanaa ollut, mutta se vapaus ja seikkailun tunne, sitä siinä ennen kaikkea oli.

      Poista
    2. Ymmärrän eron. Silti minullekin kertyi kokemuksia, joihin ei Suomessa hevin törmännyt. Tässä ehkä eniten silmiä avannut: eka päivää töissä ollessani eteeni ilmestyi Erkki, paiskasi kättä ja ilmoitti olevansa homo. Opetti muistaakseni saksaa. Myös religionkunskapia opettanut Reino kertoi lähteneensä Itä-Suomesta, jossa hänenlaisensa ei oikein voinut edes hengittää. Kummankin kanssa kaverustuin, Reinolta sain paljon apua, kun minulle siunaantui myös uskontotiedon tunteja. Joitakin vuosia yhteydet säilyivät. Lopulta kuulin, että Erkki oli kuollut HIViin. Meillä Kangasalla, josta olin virkavapaalla, ei kukaan julkisesti puhunut homoudestaan!

      Poista
    3. Silmiä avaava kokemus noilta ajoilta epäilemättä. Tukholma oli kyllä silloin valovuosien päässä Turusta tai Hgistä tunnelmaltaan. Sen nuori ihminen vaistosi heti, sen avoimuuden ja samalla innostuksen verrattuna jähmeään meininkiin meillä.

      Poista