Erich Kästner: Tuuliajolla Berliinissä

Otto Dix: Bildnis der Tänzerin
Anita Berber, 1925. Otto Dix oli natsien
rappiotaiteeksi nimeämän tyylisuunnan 
edustaja. Kortti Berliinin modernin taiteen
museosta.

Pitelet tämän poltetun romaanin ensimmäistä suomennosta paraikaa käsissäsi. Näin toteaa Erich Kästnerin Tuuliajolla Berliinissä -romaanin suomentaja Vesa Tapio Valo jälkisanoissaan. Fabian. Die Geschichte eines Moralisten poltettiin Berliinin Ooppera-aukiolla 10.5.1933 natsien kirjaroviossa. Kästner oli ainoa aikalaiskirjailija, joka syytelistalla mainituista oli itse paikalla. Kirjailija sai seuraavan teoksensa julkaistua vasta 15 vuotta myöhemmin.

Erich Kästner tuli sittemmin tunnetuksi laajalle levinneistä lastenkirjoistaan. Alkuperäinen Fabian -teos oli jo osittain sensuroitu ennen kirjarovioita. Vuonna 2013 toimitettiin Saksassa alkuperäisen käsikirjoituksen mukainen romaani Der Gang vor die Hunde, joka nosti Kästnerin nimen uuteen maailmanmaineeseen ja on nyttemmin käännetty kymmenille kielille. Tämä satiirikoksi luonnehditun Kästnerin pääteos liitetään aikalaisten Christopher Isherwoodin Cabaret'n ja Alfred Döblinin Berlin Alexanderplatzin ohella aikansa klassikoihin. Nimi voisi yhtä hyvin olla Tuuliajolla tappion maisemissa, Christer Kihlmanin romaanin - pieni helmi sekin - mukaan. Tappion maisemia romaanihenkilöt joutuvat todistamaan.

Päähenkilö Jacob Fabian, kirjailijan alter ego, korkeakoulutettu nuorimies on pestautunut tupakkatehtaan mainostoimittajaksi laman viedessä kaikenlaisilta ihmisiltä työn. Kolmekymppinen mies asustaa vuokrahuoneessa ja vaeltaa iltaisin ja öisin parhaan ystävänsä Stephan Labuden kanssa pitkin Berliinin baareja, seksiklubeja ja bordelleja. Varakkaan perheen poika Labude valmistelee väitöskirjaansa. Romaani etenee lyhyinä episoideina seuraten Fabianin reittejä kaoottisen oloisessa Berliinissä, jossa natsit ja kommunistit ottavat yhteen öisillä kaduilla. Myrskyn silmässä aikatasoja ei ole, kaikki tapahtuu nyt ja etenee kronologisesti. Numeroidut luvut tiivistävät kursivoiduin alaotsikoin keskeiset tapahtumat, vinon huumorin mausteella. Tarjoilija ennustajana. Mies päättää sittenkin mennä sinne. Henkisen lähentymisen laitos.

Weimarin tasavallan aikaisen Berliinin kadut ja osoitteet, sen korttelit ja arvorakennukset, Alexanderplatz ja raatihuone heräävät henkiin elokuvallisissa kohtauksissa, samoin ajan interiöörit, vuokrahuoneet piironkeineen, uteliaat vuokraemännät ja toimiston kenkut pomot. Osoitteita, nimiä ja tapahtumia suomentaja avaa jokaisesta luvusta kirjan lopussa Selityksiä romaaniin - osiossa. Se taustoittaa ja syventää mainiosti romaania. Oli helppoa lukea tietoisku ennen kutakin lukua.

"Satuin tänä aamuna paikalle kun valtionkirjastossa pidättivät yhden professorin. Sinologin. Mies oli vuoden mittaan varastanut ja myynyt kirjaston harvinaisia painatteita ja kuvia. Pidätyshetkellä hän valahti liidunvalkeaksi ja istahti ensihätään portaille. Hänelle juotettiin kylmää vettä. Sitten mies vietiin." "Väärä ammatinvalinta", Fabian sanoi. "Miksi ihmeessä ensin opiskella kiinaa, jos lopulta hankkii elantonsa varastamalla? Ajat ovat kehnot. Filologitkin ryhtyvät jo ryöstelemään."

Kaverukset Fabian ja Labude heijastavat kahta erilaista asennoitumista yhä kuristavammaksi muuttuvaan ilmapiiriin, kyynistä ja idealistista. Kyynikko luovii läpi palavien esteiden, idealisti polttaa itsensä ennenaikaisesti. Nuorten miesten yölliset vaellukset, dialogit homobaareissa ja pimeissä kabareissa, juhlinnat kuin viimeistä päivää - Sodoma ja Gomorra oli kirjailijan nimiehdotus romaanille jossain vaiheessa - tekevät alkuun vaikeasti hahmotettavan vaikutelman. Fabianin surrealistinen uni sukeltaa syvälle sotaa lähestyvän maan maisemaan. Vaikka eihän siitä silloin tiedetty. Punainen lanka alkaa kuitenkin löytyä ja juoni tiivistyä. 

Kun nuoret miehetkin ovat työttömiä, naiset ovat sitäkin enemmän riippuvaisia miehistä, usein vanhemmista. Fabian tapaa Cornelian ja rakastuu, vaikkei kyynisyyttään olisi uskonut rakastuvansa. Nuorelle naiselle aukeava elokuvatähden ura vaatii palveluksia tietylle vaikutusvaltaiselle miehelle, eikä Fabian ylläty, vaikka on pettynyt. Labude kärsii myös tahollaan rakkaussuruista. Fabian ei peittele ylimielisyyttään pomoltaan eikä siitäkään hyvää seuraa. 

Natsismin ja kommunismin vetovoima näkyy kaupungin kaduilla, eikä tässä kuvata jälkiviisauden imelässä valossa, vaan keskellä tapahtumia:

Univormupukuinen köyhälistö, kypärähihnat tiukasti leuan alla, odotti siviiliasuisen köyhälistön saapumista. Kuka heidät usutti toisiaan vastaan?

Kaupungin liekehtiessä vapaassa pudotuksessa nuoret miehet kamppailevat rakkaussuhteissaan, nuorilla miehillä saattaa bordelleissa olla sama arvo ja tapa selvitä kuin naisillakin. Labuden väitöskirjan kohtalo sysää tapahtumat uuteen käänteeseen, josta kukaan ei selviä ilman suuria muutoksia.

Oliko hän aina haistanut vain sen valheen, joka kierteli koulun käytävillä, ja sen vaivihkaisen julman väkivallan joka teki kokonaisista lapsisukupolvista kuuliaisia valtion virkamiehiä ja ahdasmielisiä kansalaisia?

Fabian palaa kotiseudulleen Dresdeniin, muistelemaan lapsuus- ja kouluaikojaan ja pohtii omaa osallisuuttaan, sivustakatsojan roolia. Se on itsetutkiskelua, kirjailijan, joka ei koskaan lähtenyt maanpakoon, vaan jatkoi lastenkirjojen kirjoittamista. Jälkisanoissa kerrotaan, että Kästner sai jopa käsikirjoittaa Münchhausen-elokuvaa Goebbelsin luvalla. Lastenkirjoihin Erich Kästner kirjoitti optimisminsa, lapsiin hän halusi uskoa. Romaanin loppulause on tyrmäävä, mutta sitä ennen nähdään, että tämän romaanin ainoa lapsi osaa uida.

Suomentajan romaanin selvennyksiä -osiota seuraa tuoreessa suomennoksessa kiinnostava ja monipuolinen essee kirjailijasta: Toiveikas pessimisti, epäuskoinen optimisti - Erich Kästner 1899-1974.

Erich Kästner: Tuuliajolla Berliinissä
Der Gang vor die Hunde, 1931, käsikirjoituksesta toimittanut Sven Hanuscheck 2013, suomentanut Vesa Tapio Valo
Aviador, 2022, 294 s